Mainos
Mainos

Mielipiteet

Artikkelityypit

Kirja-arvio: Ihmiset algoritmien orjina

Pentti O. A. Haikonen: Tietoisuus, tekoäly ja robotit. Art House. 2017. 295 s.

”Todellista ja aitoa yleistä tekoälyä saati konetietoisuutta ei ole syntynyt eikä näillä näkymin tule syntymäänkään.”

Kaikki siis hyvin singulariteettirintamalla?

Ei ole, jos on uskominen Pentti A. O. Haikosta, Illinoisin yliopistossa dosenttina (adjunct professor) toimivaa tekniikan tohtoria ja tekoälytutkijaa.

Teknologiassa singulariteetilla tarkoitetaan tekoälyä, joka on kehittynyt yli-inhimillisen älykkääksi niin, ettei kukaan meistä enää sitä ymmärrä eikä hallitse. Tässä dystopiassa olemme sen armoilla, eikä delete-nappulaa ole.

Haikosen mukaan tekoäly ei siis ole menossa kohti singulariteettia. Kyseessä on ”kokoelma taitavasti laadittuja algoritmeja, jotka tekevät, mitä ohjelmoitsijat ovat käskeneet. Ne eivät oikeasti ymmärrä, mitä ne ovat tekemässä eivätkä tiedä edes olevansa olemassa.” (Korostus tämän kirjoittajan.)

Ymmärtämättömyydestään huolimatta meistä tulee kaikkialla olevien algoritmien, hallitsemattoman ja hajautuneen tekoälyn kontrolloituja alamaisia. Sen nojalla meitä kytätään, vakoillaan, meidät pisteytetään erilaisin kriteerein hyödyllisiin ja hyödyttömiin ihmisiin, meiltä viedään yksityisyys ja vapaus mielipiteisiin, Haikonen väittää.

Tekoäly ei ajattele eikä ymmärrä

Tekoälylle sinänsä kaikki tämä on se ja sama. Tekoäly ”ei ajattele, ei tiedä olevansa olemassa eikä ymmärrä toimintansa seurauksia”.

Samoilla linjoilla ovat Elon Musk ja Stephen Hawking, ja monet tekoälytutkijat.

Myönnän, että vielä joitakin aikoja sitten hekottelin näille asioille. Olen mielestäni erittäin elämänmyönteinen ihminen, mutta viime aikoina ei ole enää naurattanut, eikä Haikosen näkemys palauta huoletonta oloa.

Kirjan loppuluku on synkkä. Se on joutsenlaulu inhimillisille ihmisyhteisöille.

Tätä laulua ei välttämättä kuulla, mutta se on hyvinkin mahdollista. Vain hillitön optimisti voi olla pohtimatta tekoälyn mukanaan tuomia ja tuovia ongelmia. Haluammeko nostaa tekoälyn jumalaksi? (Ja jos tähän vielä kaupanpäällisiksi ajattelee, että se singulariteettikin toteutuisi…)

Kannattaako kirjaan tarttua, jos haluaa menettää yöuniaan, tai heikentää niiden laatua painajaisin?

Merkitys, tietoisuus, tunnetilat

Kannattaa, koska teknologia menee eteenpäin (teknistä, joskaan ei välttämättä eettisesti oikeaa ilmaisua, käyttääkseni), vaikka vetäisi peiton korviin ja sammuttaisi valot.

Haikonen pohtii sitä, mitä on informaatio, miten se liittyy tietoon ja merkityksiin, miten merkitys syntyy, ja miten yleensä voimme tietää mistään mitään. Tietoisuutta ei ole ilman havaintoja, joilla on merkitys. On olemassa minuus ja mieli.

Meillä on monta aistia, ja saamme niiden kautta tietoa, ja jollain tavoin työstämme tuota eräänlaista raaka-ainetta kieleksi, oppimiseksi, symboliseksi ajatteluksi ja moneksi muuksi ihmisille tutuiksi jokahetkisiksi toiminnoiksi.

Emme kuitenkaan toimi robottimaisesti kylminä ajattelukoneina, koska kykenemme antamaan eri asioille merkityksiä. Merkitykset puolestaan vaativat myös tunnetiloja, jotka ovat ”olennainen osa kognitiota”, eli karkeasti sanoen sitä miten tiedämme, ajattelemme ja näihin liittyen tunnemme ja havaitsemme.

Sisäinen puhe olennaista

Olennainen tekijä on sisäinen puhe, joka erottaa meidät muista eläimistä. (Voi tosin olla, että joskus kykenemme selvittämään, onko myös muilla eläimillä sisäistä puhetta).

Haikosen mukaan ilman sitä ”emme kuulisi omia ajatuksiamme emmekä tulisi niistä tietoisiksi”. Sisäinen puhe myös auttaa meitä arvioimaan ja tarkkailemaan itseämme.

Haikonen pohtii näitä ymmärtämisen, tietoisuuden, ajatusten ja tietämisen syntyä ja mekanismeja. Hän ei ole yksin näiden kysymysten kimpussa, ja kilpailevia teorioita on paljon. Maallikko saa kirjasta kuitenkin selkeästi ja havainnollisesti esitetyn näkemyksen yhdestä teoriasta.

Haikosen oma robotti

Haikonen ei pidä kirjassaan kynttiläänsä vakan alla. Hän esittelee kehittämänsä XCR-1 robotin, joka toimii Haikosen kehittämällä ”biologisesti inspiroituneella kognitiivisella neuroverkkoarkkitehtuurilla” HCA:lla. Robotissa ei ole ohjelmia eikä mikroprosessoreja.

Rakentajansa mukaan robotti esimerkiksi tuntee kipua, jota ei ole siihen erikseen ohjelmoitu etukäteen tuntemaan. Luultavasti ja toivottavasti kuulemme, miten asia edistyy.

Sitä odotellessa, miettikäämme ja toimikaamme niin, ettemme jäisi algoritmien tyrmään. 

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme