Mainos
Mainos

Mielipiteet

Artikkelityypit

Kirja-arvio: Ilmaista rahaa kaikille

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman (Atena 2018). Suomennos: Mari Janatuinen.

Rutger Bregmanilla on missio ja se on perustulo. Hän perustelee pitkin kirjaa, miksi ihmisten tai etenkin köyhien pitäisi saada yhteiskunnalta ilmaista rahaa. Mielestäni Bregman onnistuu perusteluissaan ja esimerkeissään varsin hyvin.

Bregman ihmettelee, että vaikka maapallon asukkaat ovat vaurastuneet hurjaa vauhtia, edelleen täällä elää ihmisiä, jotka ovat erittäin köyhiä. Voisiko köyhyyden poistaa siis ilmaisella rahalla ja Bregmanin vastaus löytyy kirjan nimestä: kyllä.

Perustulo on radikaali projekti, Bregman myöntää, mutta niin on ollut esimerkiksi naisten äänioikeus, jota myös pidettiin aikoinaan mahdottomana toteuttaa. Kirjassa toistetaan monta kertaa, että yllättävät ideat ovat aluksi utopioita mutta koska monet utopiat ovat toteutuneet, niin miksei siis perustulokin voisi toteutua jonain päivänä.

Ilmainen raha onkin tuottavaa rahaa

Kirjassa on useita esimerkkejä erilaisista hankkeista, joissa ilmaista rahaa on jaettu ihmisille. Esimerkiksi vuonna 2009 Lontoossa kokeiltiin (tosin pienimuotoisesti eli kyse oli vain 13 henkilöstä) jakaa rahaa kadulla asuville kodittomille.

Taustalla oli tieto siitä, että nämä kodittomat olivat aiheuttaneet poliisille, oikeuslaitokselle ja sosiaalityöntekijöille muun muassa palkkamenoina vähintään 400 000 punnan kustannukset joka vuosi.

Nyt avustusjärjestö päätti, että näille kodittomille ei enää jaettaisi almuja eli ruokakuponkeja, aterioita ja hätämajoitusta vaan he saisivat 3000 puntaa vuodessa kukin ilman, että heiltä kysytään, mitä he rahoilla tekevät. Tulokset olivat ällistyttävän hyviä. Kirjan mukaan jopa Economist-lehti totesi kokeiluun liittyen, että tehokkain tapa käyttää rahaa kodittomiin on yksinkertaisesti antaa sitä heille.

Vastaavanlaisia esimerkkejä Bregman kertoo kehitysmaista. Lisäksi hän kertoo perustulon kaltaisista kokeiluista, joita on tehty esimerkiksi Kanadassa ja Yhdysvalloissa jo vuosikymmeniä sitten.

Tulokset ovat olleet hyviä mutta poliittisen virran käännyttyä konservatiivisemmaksi, näistä kokeiluista on luovuttu. Yleensä konservatiiviset ihmiset eivät voi hyväksyä vastikkeettoman rahan jakamista ilman jonkinlaista työvelvoitetta.

Pitääkö sosiaaliturvan eteen tehdä jotain?

Bregmanin kirja on erittäin ajankohtainen meillä Suomessa, jossa on parhaillaan meneillään perustulokokeilu.

Myös harkittavana olevassa sosiaaliturvauudistuksessa on paljolti kyse siitä, onko sosiaaliturva vastikkeellista (ilmaisen rahan eteen on tehtävä jotakin) vai vastikkeetonta. Ilmaista rahaa kaikille -kirjasta löytyy lukuisia argumentteja vastikkeettoman sosiaaliturvan puolesta.

Bregman ei ehkä tiedä suomalaisia työttömiä "aktivoivasta" aktivointimallista mutta vastaavanlaiset toimintamallit ovat yleisiä länsimaissa.

"Vaikka yhtä vapaata työpaikkaa kohti olisi kymmenen työtöntä, kerta toisensa jälkeen syytä haetaan tarjontapuolelta - siis työttömistä, joilla ei ole riittävästi ´työllistymistaitoja´". Niinpä työttömät pannaan rikkaissa maissa työnhakuvalmennuksiin harjoittelemaan ansioluettelon kirjoittamista aivan kuten englantilaisissa köyhäintaloissa köyhät joutuivat tekemään täysin turhaa työtä kuten esimerkiksi vanhojen köysien purkamista.

Ilmainen raha, perustulo, vapauttaisi kaikki nämä työttömät köysien purkajat etsimään itse työtä tai tekemään jotain mielekästä elämällään. Ja ainakin Bregmanien kertomien tutkimusten mukaan yhteiskunta säästäisi rahaa ja yhteiskunnissamme eläisi onnellisempia ihmisiä.

Uusliberalismista perustuloon

Bregmanin mukaan ilmainen raha, perustulo, vastikkeeton sosiaaliturva tai miksi sitä halutaankin kutsua ei ole tällä hetkellä valtavirta-ajattelua, koska tällaiset projektit eivät ole muodissa nykyisessä uusliberalismin läpikyllästämässä maailmassa.

Kirjoittaja kertoo, että sodan jälkeen, kun länsimaissa toteutettiin vasemmistohenkisiä hyvinvointivaltioprojektia, uusliberalistiset taloustieteilijät olivat paitsiossa tai oikeastaan marginaalissa eli heitä ei otettu vakavasti. Nyt juuri nämä ihmiset ajatuksineen ovat valtavirtaa. Bregman yrittää sanoa, että myös perustuloajattelijat ovat pitkää olleet marginaalissa, heitä ei ole otettu vakavasti. Nyt virta voi kääntyä.

Samalla kun Bregman ylistää perustuloa, hän on myös vankka hyvinvointiyhteiskuntien tukija ja epätasaisen tulonjaon vastustaja. Tilastot osoittavat, että mitä vähemmän eriarvoisuutta (eli epätasaista tulonjakoa), sitä vähemmän yhteiskunnassa on sosiaalisia ongelmia. Tämä on jälleen yksi lisäsyy, miksi hänen mukaansa köyhille pitäisi jakaa rahaa, sillä se vähentäisi edelleen sosiaalisia ongelmia.

Avataan rajat saman tien

Bregmanin talousajattelu ei jää vain länsimaiden hyvinvoinnin pohtimiseen vaan hänellä on ratkaisu myös kehitysmaiden ongelmiin: avataan valtioiden rajat niin, että innokkaat kehitysmaiden työntekijät pääsevät länsimaihin (tai minne haluavatkin). Näin toimittaessa hänen mukaansa rikastuisivat sekä lähtijät että maat, joihin köyhät tulisivat.

Lyhyesti sanottuna, rajojen avaaminen köyhien maiden kansalaisille ei eroaisi kovinkaan paljon siirtolaisuusaalloista vaikkapa Yhdysvaltoihin - silloinhan Suomestakin köyhät siirtyivät valtameren toiselle puolelle. Samalla kun köyhät siirtolaiset rikastuisivat, rikastuisivat myös maat, joihin he asettuvat. Tämä on puhetta, joita länsimaissa ei varmasti helposti hyväksytä.

Esimerkiksi rajattomuuden hyvistä vaikutuksista Bregman ottaa Kiinan. Kiinassa sadat miljoonat ihmiset ovat siirtyneet köyhältä maaseudulta suuriin kaupunkeihin ja talous on kasvanut vahvasti. "Ehkä joskus vuosisadan päästä näemmä nykyrajamme samassa valossa kuin tänä päivänä orjuuden ja apartheidin."

Bregmanin kaltaisia kirjoittajia on ollut aiemminkin mutta usein kyse on ollut niin sanotuista pamflettikirjailijoista eli jonkin ajatussuunnan kiilusilmäisestä edistämisestä mutu-pohjalta. Näistä kirjoista Bregmanin "Ilmaista rahaa kaikille" eroaa suuresti hyvän faktapohjan ja oivallisten esimerkkien takia.

Toki maailmalta löytyy varmasti perustulon huonoksi todistavia tutkimuksia mutta niitä odotellessa tämä kirja luo (ainakin vastaanottavaiselle lukijalle) oivallisen pohjan argumentoida perustulon eli ilmaisen rahan puolesta. Radikaali ehdotus rajojen avaamisesta nykyisessä muukalaiskammoisessa Euroopassa lienee mahdotonta toteuttaa, vaikka se taloudellisesta näkökulmasta olisikin järkevää.  

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme