Mainos
Mainos

Mielipiteet

Artikkelityypit

Kirja-arvio: Sattumalla on osuutensa historiassa

Daniel Rydén: Terve vaan ja onnea! 101 historiallista kohtaamista. Atena. 2016. 348 s.

Tositarinoita kaikki, kuten kirjan takakansi lupaa? Höpsistä.

Jokaisen kirjassa mainittuun kohtaamiseen ei ole olemassa kiistämätöntä vahvistusta. Vai miten meni Johannes Kastajan ja Jeesus Nasaretilaisen tapaaminen, se kaste, Jordanjoella? Mitä oikeasti tapahtui, ja milloin?

Tai Kreikan mytologiaan kuuluva Oidipuksen tarina.

Mitä vanhempi kertomus, sitä skeptisemmin siihen kannattaa suhtautua. Vuonna 1346 ruotsalainen linnanrouva Birgitta Birgerintytär sai voimakkaan uskonnollisen kokemuksen. Hän kertoi siitä maisteri Mathiakselle. Loppu on sitä niin sanottua historiaa, birgittalaisluostareineen ja pyhimyksen asemineen.

Vaikuttivatko kahden henkilön tapaamiset suoraan maailmanmenoon, ja millä aikavälillä?

Ruotsalaistoimittaja Daniel Rydén on valinnut kirjaansa myös tapahtumia Suomessa.

Lenin ja tuleva Stalin Tampereella

V.I. Lenin ja Josif Dzhugashvili, sittemmin Stalin, tapasivat toisensa ensi kertaa Tampereella joulukuussa 1905. Vallankumouksellisten kohtaaminen ei ollut viimeinen, joten juuri tämän tapaamisen maailmaa mullistava merkitys on kyseenalainen. Ei kuitenkaan voi kiistää, etteivätkö Lenin ja Stalin vaikuttaneet historiaan merkittävällä tavalla.

On ehkä helpompi nähdä ensitapaamisen suora vaikutus John Lennonin ja Paul McCartneyn välillä. Beatles muutti populaarikulttuuria.

Tarinat ovat lyhyitä, formaatinomaisesti kolmisen sivua. Niiden järjestyksellä ei ole mitään logiikkaa. Lukijasta riippuu, mikä kiehtoo, mikä ei.

Hauskoja anekdootteja vaikkapa illanistujaisiin tai puheisiin saa esimerkiksi pizza margheritan synnystä, tai ”Fredin” ja ”Gladysin” eli prinssi Charlesin ja Camilla Shandin (myöh. Camilla Parker Bowles) ensikohtaamisesta pooloklubilla vuonna 1970.

Charles ja Camilla kohtaavat pooloklubilla

”Tiesittekö, Sir, että minun isoäitini äiti oli teidän isoisänne isän rakastajatar? Aika hassua, vai mitä, Sir?” Tosin tämäkin herkullinen sitaatti on sepitettä, toteaa Rydén itsekin: ”…mutta keskustelu on hämärän peitossa. Mutta noin se ehkä kuului.”

Kirjan jokainen tapaaminen ei siten ole välttämättä se perhosen siivenisku, joka vaikuttaa valtavasti toisella puolella maailmaa. Monet ovat silkkaa viihdettä, kuten Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin kiihkeä ensikohtaaminen.

En ollut ikinä kuullutkaan mitä tapahtui, kun tennistähti Billie JeanKing kohtasi haasteottelussa sikasovinistisen tennispelaajan Bobby Riggsin syksyllä 1973. Kyseinen herra oli mm. todennut, että naiset kuuluvat makuuhuoneeseen ja keittiöön, ja tässä järjestyksessä.

Sovinisti saa kyytiä tenniskentällä

Riggsin mielestä jokainen mies voittaisi kenet tahansa naisen tenniksessä. No, King tietysti möyhensi sovinistiturvan, ja heistä tuli sittemmin ystäviä.

Kirjaa on mukava lukea paitsi siksi, että tarinoita on pitkin ajanlaskumme vartta, myös siksi, että kansien välissä eivät dominoi anglosaksiset henkilöt. Suomalaisetkin tietävät luultavasti enemmän ties kenestä yhdysvaltalaisesta turhuudentuhertajasta, kuin vaikkapa eurooppalaisista historiaan vahvasti vaikuttaneista henkilöistä.

Mukana on useita tarinoita Ruotsista, kuten Astrid Lindgrenin vanhemmista, ja Alfred Nobelin ja Bertha von Suttnerin kohtaamisesta (seurauksena Nobelin rauhanpalkinto). Suomalaisia kertomuksissa ovat muun muassa Mannerheim, nuori Arja Saijonmaa ja huijarinainen Minna Craucher.

 

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme