Mainos
Mainos

Ahtiainen

Kommentti

Lapsista tuli aseita

Tämänkertainen lastensuojelujupakka Suomen ja Venäjän välillä sai eräänlaisen kliimaksinsa tänään maanantaina, kun Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kommentoi asiaa MTV3:n Uutisille. Lavrov jatkoi venäläisten valitsemaa linjaa, jossa sivuutetaan tyystin suomalaisten näkökohdat ja Suomen lait sekä toistetaan venäläisviestinten esittämiä virheellisiä tietoja lastensuojelusta Suomessa.

Yleisradion uutisissa jupakkaa on kutsuttu tiedotussodaksi, mutta sodasta nyt ei onneksi sentään ole kyse. Härskiä poliittista painostusta Venäjä kyllä harjoittaa, ja välikappaleina ovat lapset. Venäjä haluaa politisoida kiistan ja viedä sen mahdollisimman korkealle tasolle. Yritys on ollut kova, joskaan ei samaa tasoa kuin kaksi vuotta sitten, kun lapsiasiamies Pavel Astahov tuli henkilökohtaisesti Suomeen huostaanottokiistaa "selvittämään". Tuolloin, keväällä 2010, Astahov onnistui yllättämään suomalaiset poliitikot ja viranomaiset. Hän jakeli pokkana venäläismedialle suomalaisviranomaisia mustamaalaavia kommentteja ja pyrki samaan aikaan oikeusministerin ja jopa tasavallan presidentin puheille. Nämä yritykset suomalaiset torppasivat.

Nyt suomalaiset ovat onnistuneet julkisuuden hallinnassa paremmin. Sosiaali- ja terveysministeriö ja ulkoministeriö ovat pitäneet viestinnän hyppysissään. Viranomaisten internetsivuilla on tarjolla suomalaisnäkökulma asiaan venäjän kielellä - harmi vain, ettei se ainakaan Venäjän valtiollista mediaa tunnu kiinnostavan.

Tällä kertaa suomalaisen suuren yleisön on myös ollut mahdollista heti oivaltaa, mistä oikein on kyse. Ensinnäkin on kyse Venäjän sisäpolitiikasta; Astahov todistelee venäläiselle yleisölle, että maan poliittinen johto suojelee kansalaisiaan myös ulkomailla. Toisekseen on tullut selväksi "suuri linja" venäläisten suhtautumisessa Euroopan unioniin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Venäjä yrittää kahdenvälistää kiistat, koska se on sille suurena maana edullista. Venäjä ei juurikaan piittaa siitä, että se on Suomen tavoin sitoutunut Haagin lapsikaappausten käsittelyä koskevaan kansainväliseen sopimukseen. Sopimuksessa lähtökohtana on lapsen etu.

Suomen ja Venäjän suhteita jupakat tuskin onnistuvat tärvelemään, mutta ikävä sivumaku niissä suomalaisittain on. Kun härski suurvalta ja pieni oikeusvaltio ovat vastakkain, suurvalta tuppaa olemaan niskan päällä. Venäläiset eivät tunnusta sitä tosiasiaa, että Suomessa noudatetaan Suomen lakeja eikä jonkin muun maan.

On vaikea arvioida, mikä on venäläisen suuren yleisön tulkinta kiistoista. Varmaankin ne venäläiset, joilla on ennakkoluuloja Suomea kohtaan, saavat ennakkoluuloilleen vahvistusta. Suomessa asuvien tai Suomea tuntevien keskuudessa tilanne voi olla toinen, mutta päätellen täällä asuvien venäläisten kommenteista hämmennystä on kyllä syntynyt.

Entä vaikutus Suomessa? Astahov ja kumppanit eivät ota huomioon sitä, että tällaiset operaatiot voivat tärvellä sitä suotuista kehitystä, jota venäläisten ja suomalaisten lähentyneellä rinnakkainelolla (vilkas turismi puolin ja toisin, hyvät kauppasuhteet jne.) on viime vuosina saatu aikaan. Riitaisan ja sotaisan yhteisen historian vuoksi Suomessa vallitsee piilevä epäluulo suuren naapurin aikeita kohtaan. Ei se näiden tempausten vuoksi ainakaan hälvene.

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme