Mainos
Mainos

Elinkautinen

Mielipiteet

Luomisen tuskaa - 2

Välillä katsaus dekkarikirjailijan maailmaan:

Ensi kesänä ilmestyvän dekkarin valmistusmisprosessi - äh, onpa huono sana tuolle kirjoitustyölle, mutta käytetään sitä nyt kuitenkin koska kyse ei ole vain kirjoittamisesta - niin, siis valmistumisprosessi on edennyt käsittelyvaiheeseen.

Sain 235:n liuskan mittaisen raakaversion Takamäki 6 -dekkarista valmiiksi puolitoista viikkoa sitten ja sen jälkeen alkoi viikon kestänyt varsin tiivis käsittelyvaihe.

Printtasin tekstin ensin paperille ja tein sille peruskäsittelyn, jossa esimerkiksi korjasin seuraavanlaisen tekstissä olleen suhteellisen (!) karkean kömmähdyksen: "Mies hieraisi kaljuaan ja jatkoi työtä tietokoneen ääressä. Hänen hiuksensa olivat lyhyet ja ruskeat".

No joo, enpä muista oliko kello 01 vai 02, kun tuon olin kirjoittanut, mutta siinä osittain ongelma tietysti onkin. Toisaalta eihän se ole ongelma, kun sen käsittelyssä korjaa.

Käsittely on yksinkertaisesti sitä, että kynällä korjaa A4:n väleihin huonoja lauseita, yliviivaa tarpeettomia, lisää puuttuvia asioita tai merkkaa kokonaisen kappaleen viereen "kömpelöä. kirjoita uudestaan".

Kiitos myös aiempaan kirjoitukseen tähän blogiin ja suoraan emailiin tulleista kommenteista. Esimerkiksi rullatuoli vaihtui pyörätuoliksi.

Kirjojen kirjoittamisessa on monta tapaa. Novellin voi naputella vaikka kommunikaattorilla, kuten viime kesänä tein. Tai ehkä naputteleminen on väärä sana, kun tuosta Tampereen Särkänniemen terassilla aloitetusta ja kokonaan puhelimella kirjoitetusta tuli lopulta noin 40 liuskan mittainen tarina. Lapset kiersivät puiston laitteita, mutta huvinsa kullakin.

(Tämä "Tukkijoki" -novelli on mukana nyt keväällä ilmestyvässä, usean kirjoittajan yhteisessä kokoelmassa "Intohimosta rikokseen 3". Ja tarkennuksena todettakoon, ettei tuo koko teksti siis valmistunut siellä Särkänniemen terassilla...)

Romaanit ovatkin sitten kirjoittajan näkökulmasta jo vakavampi juttu. Dekkarin valmistuminen rikostoimittajan työn ohessa vie aina lähes vuoden. Projekti alkaa yleensä viimeistään alkukesästä ja päättyy maaliskuussa. Ensin suunnittelua noin kaksi-kolme kuukautta, kirjoittamista viisi ja käsittelyä kolme. Sitten tarvitaan vielä painokone, jonka aika lasketaan kyllä tunneissa.

Nyt tammikuussa olen siis tuon käsittelyvaiheen alussa. Tein siis itse yhden kierroksen melko nopeasti raakaversion valmistumisen jälkeen. Yleensä olisi kyllä parempi antaa tekstin seistä viikon, kaksi tai kuukauden, mutta kustantaja halusi kannentekijälle version nopeasti.

Teksti piteni tässä ensimmäisessä käsittelyvaiheessa noin kymmenellä liuskalla ja on nyt kahdella luottolukijallani tsekattavana. Heiltä olen pyytänyt kommentteja lähinnä juonikäänteiden toimivuudesta.

Perinteisesti kritiikki on ollut tiukkaa ja se on tietänyt kolmosversioon isohkoja muutoksia. Sen jälkeen vuorossa on vielä muutama lukija ja vasta sitten oikeastaan alkaa pari-kolme käsittelykierrosta vaativa tekstin hionta. Mutta noista vaiheista lisää myöhemmin, kunhan sinne päästään.

Niin, ehkä tuo alussa mainittu sana valmistumisprosessi ei sittenkään ole niin kelvoton. Huono se on, muttei väärä.

x x x

Tämän blogin tarkoituksena on valottaa tv:n rikostoimittajan työn arkea. Yritän tällä palstalla kertoa syitä journalistisiin ratkaisuihin ja toisinaan valottaa myös rikosmaailman sellaista puolta, joka ei uutisiin yllä. Välillä saatetaan käydä myös dekkarikirjailijan maailmassa.

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme