Mainos
Mainos

Lukemattomia kirjoja

Mielipiteet

Maahanmuuttajien täyttämä Ruotsi

Jörn Donner: Ruotsi - Matkoja vieraassa maassa (WSOY 2015)

Jörn Donnerin matkakirja Ruotsiin on hajanaisuudestaan huolimatta hieno kuvaus naapurimaastamme ja Donnerista itsestään. Donner kertoo lyhyin välähdyksin omasta historiastaan Ruotsissa, rakkauksistaan, töistään, ikääntymisestään ja samalla hän sitoo tekstin nykyiseen Ruotsiin ja ruotsalaisuuteen. Ruotsalaisuuden määritelmää hän etsii pitkin kirjaa ja taustalla on tietenkin maahan tulleet sadantuhannet siirtolaiset ja pakolaiset. Muuttavatko he ruotsalaisuuden määritelmää?

Myös politiikkaa Donner käsittelee paljon, sillä suuri osa kirjasta on kirjoitettu vaalikampanjan aikana. Vaalien jälkeen Ruotsin poliittista kulttuuria leimaa DÖ-sopimus. Hurmeisesta lyhennyksestä huolimatta kyse on Decemberöverenskommelsenista eli joulukuun sopimuksesta, jolla Ruotsin vakiintuneet suurpuolueet oikealla ja vasemmalla torjuivat Ruotsin persupuolueen eli Ruotsidemokraattien vaikutusvallan parlamentissa.

Ruotsi on muuttunut kovasti siitä 70-luvun sosialidemokraattisesta hyvinvointionnelasta, jossa Donnerkin teki elokuvauraa. Ruotsi on nyt vauraampi kuin koskaan, mutta siitä huolimatta yhteiskunnan palvelut voivat Donnerin mukaan rapautua "kuin sekundakeramiikka".

Donner näkee Ruotsin matkoillaan yhä enemmän maahanmuuttajia ja tuo sen esille melkeinpä kirjan jokaisella sivulla. Tenstassa maahanmuuttaja-Ruotsi on nähtävissä joka puolella: ruoka- ja vaatekaupoissa, rahanvälityspisteissä, kadulla. Donner pohtii, ymmärtävätkö ruotsalaiset, miltä tuntuu jättää kotinsa ja lähteä pakolaiseksi kauas kotimaasta. Donner haastattelee pakolaisia, jotka kertovat pakolaismatkastaan. Hän kertoo käännytyspäätöksistä ja sen takia maan alle kadonneista pakolaisista, uudesta alaluokasta, jolla ei ole mitään oikeuksia. Maahanmuuton lisäksi Ruotsissa on edelleen meneillään valtaisa maan sisäinen muuttoliike, joka myös muuttaa Ruotsia toisenlaiseksi kuin mitä se oli ennen.

Ruotsalaisuutta on vaikea määritellä

Donner pohtii, miten käy ruotsin kielelle, kun maahanmuuttajien määrä kasvaa koko ajan ja vastaa, että näillä näkymin ei mitenkään. Sitten hän ryhtyy pohtimaan "ruotsalaisuutta", että mitä se oikein on? Eniten äänessä epämääräisen "ruotsalaisuuden" puolustamisessa on koko ajan kasvava Ruotsidemokraatit-puolue. Sen käsitys ruotsalaisuudesta on kuitenkin Donnerin mukaan suurelle yleisölle vastenmielistä, koska se herättää mielleyhtymiä aiempaan ruotsalaisnationalismiin, joka oli lähellä natsisimia rasistisine vaikutteineen.

Mutta Donnerin mukaan on kuitenkin jotain yleisesti hyväksyttyä ruotsalaisuutta: jääkiekko (Zlataneineen), perinteiset luonnonmaisemat ja päätelmä siitä, että Ruotsi on maailman paras maa. Myös kristilliset juuret ovat muokanneet ruotsalaisten tapakulttuuria – toisaalta lehtien kuolinilmoituksissa risti on ateistisessa Ruotsissa nykyisin harvinaisuus. Toisaalta Ruotsin sisältä löytyy monia vastakohtaisuuksia, jotka tekevät mahdottomaksi yleisruotsalaisuudesta puhumisen. On alueellisia eroja, luokkaeroja ja tottumuseroja.

Donnerin mukaan etnisesti puhdas ruotsalaisuus on absurdi käsite jo senkin takia, että Ruotsiin on jo vuosisatojen ajan muutettu ja josta on muutettu pois. "Ei tiedetä, kuinka puhdasta etninen ruotsalaisuus on, ainakaan jos ei löydetä yleispätevää ruotsalaista dna:ta." Esimerkiksi Ruotsin edeltävien vuosikymmenien suuret maahanmuuttajaryhmät eli suomalaiset ja jugoslaavit ovat muuttuneet sisäänpäin kääntyneistä ryhmistä ruotsalaisiksi sukupolvien myötä.

Euroviisujen esikarsinta yhdistää ruotsalaisia

Ruotsalaisuutta voi tarkastella myös kuningashuoneen ja Melodifestivalenin eli Euroviisujen esikarsintojen välityksellä. Melodifestivalen on Ruotsin suosituin tv-ohjelma, viimeisintä finaalia kirjoitushetkellä seurasi yli neljä miljoonaa ihmistä eli lähes puolet kansalaisista. Ja sen yhtenä juontajana toimi Nour El-Refai, neljän kuukauden ikäisenä Ruotsiin saapunut libanonilainen. Donner sitoo laulukilpailun pitkään ruotsalaiseen lauluperinteeseen, jossa korostuu iloinen ja positiivinen Ruotsi, usko omaan itseensä, usko ajatukseen Ruotsista parhaana Pohjoismaana, ehkä parhaana koko maailmankaikkeudessa.

Ruotsalaisuutta tuntuu olevan myös jonkinlainen kuvitelma Ruotsin henkisestä ja moraalisesta suuruudesta maailman valtioiden keskuudessa. Donner ilkuu entiselle ulkoministerille Carl Bildtille, joka "haluaisi kovasti olla suurempi kuin onkaan. - Hän ei ole ainoa ruotsalainen, joka elättelee ulkomailla harhakuvia suuremmasta merkityksestä kuin mihin pikkuvaltion todellisuus oikeuttaa."

Olemmeko me kaikki vain planktonia?

Donner sanoo olevansa planktonia. Hän kertoo sanan määritelmän: plankton on liikuntakyvytön eliö jota merivirrat vievät minne tahtovat. Ehkä on niinkin, että me todella olemme planktonia. Asiat tapahtuvat kuten niiden on luonnollista tapahtua. Suuret virrat vievät, minne milloinkin vievät. Ruotsalaisuuskin muuttuu ajan myötä kuten suomalaisuuskin.

Yksi sana kirjassa häiritsi: eduskunta. Ruotsin parlamentti eli riksdag oli käännetty järjestään eduskunnaksi vaikka vain Suomessa on eduskunta (jonka nimi ruotsiksi on kylläkin riksdag).

Pertti Nyberg

Kirjoittaja toimii journalistina MTV Uutisissa

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme