Mainos
Mainos

Mielipiteet

Artikkelityypit

Sankareita kaikki - henkeäsalpaava tositarina natsipedon murhaamiseksi

Laurent Binet: HHhH. Heydrichin salamurhan jäljillä. Gummerus. 2015. 344 s.

Hienoja miehiä: Jozef Gabčík, Jan Kubiš, Josef Valčík. He, ja moni muu natsien hirmuvallan alla elänyt tshekki ja slovakki, antoivat panoksensa ja henkensä Reinhard Heydrichin eliminoimiseksi.

Heydrich oli natsien mallikappale kieroutunutta tunne-elämäänsä ja ulkonäköään myöten. Adolf Hitlerin valtakoneistossa taidolla ja onnellakin huipulle noussut Heydrich oli urallaan mm. useiden poliisi- ja turvallisuusorganisaatioiden, kuten salaisen valtionpoliisin Gestapon, johtaja. Lisäksi hän oli keskeinen tekijä juutalaisten kansanmurhan suunnittelussa.

Hitler oli liittänyt Tshekkoslovakian sudeettialueet tuhatvuotiseen valtakuntaansa 1938 surullisenkuuluisan Münchenin konferenssin seurauksena. Pian hän nielaisi loputkin valtion tshekkiläiset alueet. Heydrichistä tuli sittemmin Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltija.

Vapauden ylistys, mutta ei sokeroitu

Ranskalaisen opettajan Binet’n historiallinen romaani on henkeäsalpaava kertomus ja ylistys vapauden puolesta taisteleville sankareille, olematta sokeroidun naiivi.

Operaatio Anthropoid on hyvin tunnettu. Se oli Tshekkoslovakian Lontoossa olleen maanpakolaisjohdon suunnitelma tappaa ”Prahan teurastaja”. Se onnistui, sillä 38-vuotias SS-kenraali koki viimeiset päivänsä Prahassa keväällä 1942.

Binet ei kerro mitään uutta, mutta kasassa on jo lähtökohtaisesti ainekset hyvään tarinaan: Pahan valtakunta, sen sadistisia ja suuruudenhulluja edustajia, natsipomoa jahtaavat miehet, ja petturi.

Binet kuvaa alkoholiin ja bordelleihin mieltyneen, juutalaisvihaaja Heydrichin uran etenemistä, ja kirjan jännite huipentuu vääjäämättä kohti tuota kevätpäivää Prahassa. Binet osaa kuvata aamupäivän hetken niin, että lukija tuntee olevansa silminnäkijänä raitiovaunun vieressä prahalaiselle kadulla. Tarina ei lopu siihen, sillä Heydrichin murhalla oli seurauksensa.

Taustojen penkomisesta pakkomielle

Kerronnallisesti kyse ei ole perinteisestä historiallisesta romaanista, vaikka esitetyt tapahtumat ja tiedot pitävät paikkansa, niin hyvin kuin ne vain on kyetty dokumentoimaan. Heydrich oikeasti nitistettiin, ja hyvä niin. On tietysti dialogeja, joissa kirjailija ottaa kirjailijanvapautensa.

Binet’lle Heydrichistä ja tapahtumien selvittämisestä tulee lähes pakkomielle. Hän kuvaa kirjoittamisprosessiaan, tutkimuksiaan ja muita aiheesta kirjoitettuja kirjoja erottamattomasti osana historiallisia tapahtumia.

Ajalliset ja paikalliset siirtymät tapahtuvat lyyhin luvuin. Joissain kohdin saattaa aluksi tuntua että miten tämä liittyy tarinaan, mutta käy ilmi, että taustalla on pirullinen Heydrich ja vastarinta.

Kerronta toimii, ei malta laittaa kirjaa yöpöydälle. Binet heittäytyy, on läsnä joka solullaan, toisin kuin monet kirjailijat, jotka haluavat etäännyttää minänsä kertomuksestaan.

Kirjan titteli HHhH tulee sanoista Himmlers Hirn heisst Heydrich, Himmlerin aivot ovat Heydrich.

Syvä kunnioitukseni kaikille näille vastarintamiehille ja –naisille. Ja jälleen kerran miettii, miten kukaan voi yhä tavoitella mielenvikaista natsiyhteiskuntaa.

Janne Hopsu

Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja MTV Uutisissa

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme