Mainos
Mainos

Mielipiteet

Artikkelityypit

Väliin dekkareista: "Katumurha"

Väliin dekkareista. Tässä blogissa vuosittain keväällä julkaistu seuraavan Takamäki-dekkarin alkupuolelta pätkä. Näin nytkin.

Touko-kesäkuussa julkaista kymmenes Takamäki on nimeltään "Katumurha", joka jo kertoo mistä kirjan tapahtumat lähtevät vyörymään.

Tässä ote 1. luvusta - tosin ei ihan alusta. Kyse ns. kolmosversiosta, joten käsittely edelleen kesken:

"Mustakypäräinen mies kiersi moottoripyörän kaasua. Kuusisataakuutioisen Yamahan enduropyörän kytkin otti kiinni ja pyörä liikahti jonossa muutaman metrin.  Pyörän rungon yläosa oli punainen ja alaosa valkoinen, mutta erityisesti metsäajoon tarkoitettu moottoripyörä erottui siitä, että sen maavara oli korkea. Myös etulokasuoja oli luonnottoman ylhäällä.

                             Miehellä oli löysä musta nahkatakki ja farkut sekä kädessä ohuet nahkahanskat. Kypärän tummennettu visiiri oli alhaalla.

                             Hän yritti hengittää korostetun rauhallisesti, mutta se oli vaikeaa. Pyörä seisoi ja jalka vispasi asvalttia vasten. Hikinoro valui selkärankaa ja vatsaan koski. Mies puristi ohjaustangon kahvoja ja puhalsi kypärän sisällä.

                             Helvetti, hän manasi.

                             Tumma Touran ja avo-Mersu olivat pari autoa edempänä. Lapinmäentien liikennevalot olivat vielä punaiset. Kohta ne vaihtuisivat ja jono pääsisi taas eteenpäin.

                             Mies oli päättänyt paikan etukäteen. Puiden ja kolmikerroksisten talojen reunustama Lapinmäentie teki risteyksen jälkeen loivan mutkan oikealle, kääntyi alamäkeen ja sitten vielä vasemmalle.  Siinä kohdassa molemmin puolin oli puistoa. Hän pääsisi kadulta pois pohjoiseen metsiköihin. Juuri sen takia alla oli enduropyörä. Mies oli ajanut reitin edellisenä iltana ja kaikki oli sujunut hyvin. Matkalla ei ollut yllättäviä kaivantoja tai työmaita.

                             Valot vaihtuivat vihreälle ja jono pääsi kääntymään Lapinmäentielle, mutta pysähtyi muutaman kymmenen metrin jälkeen uudestaan. Mies avasi nahkatakkinsa vetoketjua kymmenen senttiä ja tunsi samalla kainalokotelossa roikkuvan aseen.

                             Pulssi hakkasi korkealla. Miltäköhän se tuntuisi, mies mietti. Saakeli.

 

Juha Söderlund oli edelleen tummansinisen avo-Mersun perässä. Kymmenvuotias tytär oli soittanut ja pyytänyt tuomaan Pizza Hutin pannupizzaa. Tyttö tiesi, että pizzeria oli isän kotimatkan varrella, mutta Söderlundin mielestä ne olivat liian rasvaisia, myös hinnaltaan.

                             No, ehkä sitä voisi joku toinen kerta hakea. Mutta ei nyt. Ruuhka helpottaisi pian ainakin hetkeksi, kun hän pääsisi Turun moottoritielle. Runsaan kilometrin matkaan oli kulunut varttitunti.  Kansainvälisen tason suma.

                             Söderlund oli nähnyt moottoripyörän taustapeilissä muutaman kerran. Hän ihmetteli miksi sen kuski viitsi ajaa jonossa. Yleensä prätkämiehet kiitivät kaistojen välissä kaikkien ohi.

                             Eppu Normaali lauloi radiossa kitarasta, taivaasta ja tähdestä: "…soitin yhden poikki pian toisenkin silti jatkaa sain ja ihmiset nauroivat ne vain…"

                             Jarruvalot syttyivät ja jono pysähtyi. Suoraan edessä nousi vanha Pohjolan pääkonttori, joka oli päätynyt amerikkalaisten kiinteistösijoittajien omistukseen. Kolossimainen rakennus hehkui 1960-luvun lopun uskoa, mutta rikkoi puistomaisen, vehreän maiseman.

                             Söderlund huomasi peilistä prätkän lähtevän liikkeelle. Heh, jätkän hermo petti sittenkin. Ei jaksanut sittenkään jonottaa, Söderlund ajatteli. Aika hitaasti se kuitenkin ajoi. Touran-kuski ihmetteli sitä, että kypäräpäinen mies kaivoi kädellään jotain nahkatakkinsa sisältä.

                             Prätkä lipui Söderlundin rinnalle ja jatkoi muutaman metrin ohi. Moottoripyörä pysähtyi Mersun viereen. Potkaise vaikka oveen, Söderlund hekotteli.

                             Söderlund näki kypäräpäisen miehen ojentavan käden kohti Mersu-miestä. Hän erotti hyvin mustan aseen.

                             Mitä? Mitä helvettiä tässä tapahtuu, Söderlund ajatteli. Hän näki ja kuuli kaksi laukausta. Ainakin ensimmäinen osui päähän. Toisesta Söderlund ei ollut varma, koska Mersu-mies katosi näkyvistä.

                             Mersu nytkähti liikkeelle, kun ammutun miehen jalka nousi automaattivaihteisen auton jarrulta ja avoauto kolahti edessä olevan vihreän Nissanin perään.

                             Jumalauta. Se ampui. Keskellä Helsingin ruuhkaa. Kypäräpäinen vilkaisi taaksepäin. Ampuuko se muitakin? Söderlund yritti heittäytyä pelkääjän paikalle suojaan, mutta turvavyö otti kiinni. Hän yritti tempoa vyönlukkoa auki, mutta se ei onnistunut. Kädet tärisivät, eikä hän löytänyt vapauttajaa. Söderlund näki kuinka prätkämies heitti aseen Mersuun ja lähti rivakasti liikkeelle.

                             Punavalkoinen moottoripyörä kääntyi Nissanin edestä oikealle puistoon ja kiihdytti pakoon.

                             Söderlund tuijotti suu auki eteenpäin. Nissania ajanut jakkupukuinen nainen kapusi ulos sen näköisenä, että aikoi torua Mersu-kuskia peräänajosta. Eikö nainen ollut huomannut mitä tapahtui? Söderlund nousi autosta, mutta huomasi saman tien unohtaneensa käsijarrun. Vaihde oli vapaalla ja Touran liukui kolahtaen Mersun perään. Jakkupukuinen nainen hypähti sivummalle ja jäi melkein vastaan tulevan pakettiauton alle. Nissanin edessä jono oli päässyt kolmekymmentä metriä eteenpäin.

                             Nainen tuli Mersulle ja hän näki ratin ääreen lyyhistyneen verisen miehen. - Mitä tapahtui? Sattuiko pahasti?

                             Hämmentynyt nainen kääntyi Söderlundin puoleen. - Ei kai se nyt noin kovaa osunut?

                             Söderlund ei saanut sanottua mitään.

                             Jostain takaa kuului torven soittoa, kun letka Nissanin edessä oli jatkanut jo viidenkymmenen metrin päähän.

                             Söderlund katsoi autoon. Hän ei nähnyt ampumahaavoja, koska miehen pää oli ratin päällä.

                             - Soittakaa ambulanssi. Ja poliisi! Söderlund käskytti.

                             - En minä tehnyt mitään, nainen hätääntyi.

                             - Soittakaa poliisi, Söderlund melkein huusi. Takana olevista autoista alkoi nousta ihmisiä.

                             - Selvittäkää se kolari sivussa. Saatana, te tukitte liikenteen, joku huusi."

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme