Mainos
Mainos

Mielipiteet

Artikkelityypit

Välimiespalkkioissa riittää ihmeteltävää jatkossakin

Tuomioistuinlakia sorvannut työryhmä määritteli mietinnössään tavoitteensa välimiesjuttujen osalta näin: ”Tavoitteena on helpottaa sidonnaisuuksia ja sivutoimia koskevien julkisten tietojen saatavuutta ja siten lisätä tuomioistuinten toiminnan avoimuutta vaarantamatta kuitenkaan tuomareiden tai välimiesoikeuden asianosaisten yksityisyyden suojaa.”

Tässä vaiheessa voi ihmetellä, että mistä ihmeen yksityisyyden suojasta on kyse, jos vaikkapa korkeimman oikeuden tuomari on ratkomassa kahden firman välistä riitaa?

Mutta mennään eteenpäin. Työryhmä päätyi välimiesjuttujen osalta ehdotukseen, jonka mukaan: ”pyritään erityisesti lisäämään välimiestehtävien ja niistä saatavien palkkiotietojen läpinäkyvyyttä.”

Noin alkuun voi tietysti todeta, että on hienoa kun ”pyritään lisäämään läpinäkyvyyttä”. Toki parempaa olisi jos vain ”lisättäisiin läpinäkyvyyttä”.

Työryhmän ehdotus nimittäin tosiasiassa jää pyrkimykseen. Tosin aivan huonoin vaihtoehto työryhmän ehdotus ei ole, mutta palataan yllätykseen myöhemmin.

Työryhmän ehdotuksen mukaan korkeimman oikeuden nykyisestä välimieskäytännöstä muodostuisi laki: Välimieheksi haluavan pitää hyväksyttää sivutoimi päällikkötuomarilla ja tälle pitää kertoa myös minkä yritysten riitoja ollaan ratkaisemassa. Tuomari saa tehdä vain välimiesoikeuden puolueettoman puheenjohtajan tehtäviä eli hän ei voi olla jommankumman riidan osapuolen edustaja.

Uutena tuodaan vielä oikeusrekisterikeskuksen pitämä rekisteri, josta kuka tahansa voi kysyä tietoja tuomareiden sivutöiden määrästä ja niistä saaduista yli 10000 euron palkkioista.

Mutta olennaisin tieto jää pimentoon: Mikä taho maksoi tuomarin palkkion?

Oikeustoimittajat ry:n nimissä keräsimme HS:n Susanna Reinbothin kanssa tiedot välimiestehtävistä vuosina 2008-2012. Tuolla ajanjaksolla tuomioistuimet olivat myöntäneet kaikkiaan 41 sivutoimilupaa välimiestehtäviä varten. Niistä 27 oli korkeimman oikeuden jäsenille.

Eli viisivuotisjakson aikana vajaassa kolmessakymmenessä tapauksessa KKO:n tuomari myi osaamistaan ja ilmeisen merkittävän palkan maksoi tuntemattomaksi jäävä taho. KKO:ssa välimiestehtäviä teki kahdeksan tuomaria, joista kuudella oli ollut tarkasteluajanjaksolla kolme välimiestehtävää.

KHO:n tuomarit eivät hoitaneet yhtään välimiestehtävää, koska niitä ei sallittu. Jos ehdotuksesta tulee laki, niin KHO:n tuomaritkin Kasarmintorin kivilinnassa päässevät jatkossa välimiestehtäviin.

Ongelma on siinä, että salainen välimiesmenettely voi heikentää tuomarin puolueettomuutta ja objektiivisuutta varsinaisessa virkatoimessa, koska välimiesmenettelyn maksajat pysyvät salaisina.

Otetaan esimerkki: korkeimman oikeuden tuomari N.N. on mukana ratkaisemassa yrityksen A välimiesriitaa vaikkapa urakkariidasta ja saa siitä kymmenien tuhansien eurojen palkkion. Toisessa tapauksessa yritys A:n uutta urakkariitaa ratkotaankin oikeuslaitoksessa. Yritys A:n maksamat isot palkkiot herättävät epäluuloa tuomari N.N.:n puolueettomuudesta.

Ja jos tuomari N.N. jäävää itsensä jutusta, niin ollaan tilanteessa jossa alan ilmeinen asiantuntijatuomari ei olekaan mukana ratkaisemassa tärkeää ennakkopäätöstä.

Salaiset maksut tuntemattomilta tahoilta eivät ole tuomarin toimen vaatiman avoimuuden takia hyväksyttäviä. Eikä etenkään korkeimman oikeuden tuomareilta, joiden pitäisi olla riippumattoman oikeuslaitoksen perikuva viimeistä piirtoa myöten.

MTV:n uutisten haastattelussa 22.4.2014 Helsingin hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä tiivisti työryhmän vaihtoehdot siten, että joko maksajat pysyvät salassa tai sitten tuomarit eivät tee välimiestehtäviä.

Pelkästään lakimiehistä koostunut työryhmä päätyi siihen, että välimiestehtävät ovat tuomareille tärkeämpää kuin siitä kumpuavat epäilykset.

Työryhmän puheenjohtaja Könkkölä on itsekin hoitanut välimiesjuttuja kuten kaksi muutakin työryhmän jäsentä. Tämä tiedettiin työryhmässä, jonka kannan mukaan kolmikko ei ollut esteellinen valmistelemaan sivutoimisäännöksiä.

Jos siis työryhmän ehdotuksesta tulee laki, niin nykytilanne jatkuu ja tuomareiden välimiespalkkioissa riittää ihmeteltävää jatkossakin.

Niin, se yllätys. Se on tässä:

Työryhmä ehdottaa näin: "Sivutoimen harjoittamista koskevan ilmoituksen tai lupahakemuksen yhteydessä esitetyt tiedot välimiesoikeusriidan asianosaisista ovat salassa pidettäviä. Tiedot välimiesoikeuden asianosaisten avustajista ovat kuitenkin julkisia, jos avustajana toimii asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetussa laissa (715/2011) tarkoitettu luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja."

Vaikka maksaja pysyy salassa, niin ehdotuksen mukaan yksi olennainen tieto tulisi julkiseksi. Jos välimiesoikeuden kokoonpanossa on puheenjohtajana tuomari, niin tällöin tiedot riidan osapuolten asianajajista on julkistettava myös.

Eli jatkossa tiedettäisiin keiden asianajajien kanssa kukin tuomari on ollut välimiesoikeudessa. Tämä on hyvä asia.

Lapin yliopiston lainkäytön professori Jyrki Virolainen on arvostellut blogissaan (kirjoitus 681) nimenomaan tätä rakenteellista korruptiota:

”Suomeen on muodostunut välimiesverkostoja, joissa häärii puuhamiehinä parikymmentä advokaattia, jotka toimivat vuoroin juttuja ajavina asiamiehinä ja vuoroin taas välimiesoikeuksien jäseninä, kymmenkunta juridiikan professoria sekä saman verran tuomareita, joista näkyvimpiä ovat muutamat oikeusneuvokset ja jotkut nykyiset ja entiset hovioikeuden presidentit. Lisäksi virallisena elimenä alalla toimii Keskuskauppakamarin välityslautakunta, jonne - kas kummaa - on myös valikoinut mainittujen tahojen edustajia, siis oikeusneuvoksia, asianajajia ja professoreita. Lautakunta valitsee välimiesoikeuden puheenjohtajia ja ainoita välimiehiä.Tämä joukko (rinki) muodostaa eräänlaisen Hyvä Veli -verkoston, joka jakaa välimiestehtäviä hieman sulle mulle -periaatteen tapaan. Tämä kaikki tapahtuu toki laillisuuden puitteissa, kuten rakenteellisessa korruptiossa yleensäkin on asian laita.”

Tätä rakennetta uusi järjestelmä toteutuessaan kyllä jossain määrin avaa. Jatkossa siis tiedettäisiin, jos tietyt tuomarit ja asianajajat ovat aina samoissa jutuissa. Tieto asianajajan nimen julkisuudesta saattaa myös hankaloittaa tuomareiden valintaa välimiestehtäviin.

Entäpä vaikutukset esteellisyyteen? Oikeudenkäymiskaaren mukaan tuomari on esteellinen, jos tuomarilla on asianosaiseen sellainen suhde, joka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta tai jos joku muu seikka antaa perustellun aiheen epäillä puolueettomuutta.

Oikeusasiamiehen 2002 antaman ratkaisun mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään vapaamuurariveljen juttua. Entäpä tällainen välimiesveljeys asianajajan kanssa? Riittääkö yksi juttu vai vaaditaanko useampia yhteyksiä? Varmasti tällaisia väitteitäkin tulee.

Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että mitä korkeammasta tuomarista on kyse, sitä vähemmän saisi olla edes epäilyjä mistään salakähmäisyydestä.

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme