Mainos
Mainos

Lukemattomia kirjoja

Mielipiteet

Venäjän palatseissa ja kaduilla

Venäjän palatseissa ja kaduilla. Toim. Markku Kivinen Leena Vähäkylä. Gaudeamus 2015

"Kaikki, mitä ihmiselämästä voidaan sanoa, on totta jossain päin Venäjää." Tämä kirjan motto on lainaus rautakansleri Otto von Bismarckilta 1800-luvulta ja ehkäpä näin voidaan sanoa tänäkin päivänä, niin moninainen Venäjä on.

Venäjän palatseissa ja kaduilla -kirja on parinkymmenen Venäjä-tutkijan perinpohjainen kuvaus nyky-Venäjästä. Kirja ei keskity vain Putinin politiikkaan vaan kertoo laajasti taloudesta, kulttuurista ja venäläisestä elämästä. Mukaan mahtuvat pohdinnat lapsikiistoista, alkoholismin hoidosta, ay-liikkeestä ja konservatiivisesta perhepolitiikasta. Uskonnon merkitys, avantgarde ja sotien uudet tulkinnat saavat omat lukunsa. Monissa luvuissa peilataan lisäksi muutosta Neuvostoajasta tai jopa tsaarin ajasta lähtien eli nykypäivän todellisuus pannaan hienosti historiallisiin puitteisiin.

Mitään suurta visiota Venäjän tulevaisuuden suunnasta ei kirjasta varsinaisesti löydy mutta moninaista analyysiä sitäkin enemmän. Professori Tuomas Forsberg pohdiskelee Venäjän ulkopolitiikan kääntymistä yhteistyöstä konflikteihin ja sanoo, että Venäjän heikkous tai oletettu vahvuus eivät pysty selittämään tätä muutosta. Venäjä on ollut lännen suhteen yhteistyöhaluinen tai "riidanhaluinen" sekä heikkona että vahvana.

Forsberg summaa, että monet tutkijat pitävät Venäjän toimia enemmänkin puolustuksellisena. Venäjä on halunnut tasa-arvoista kohtelua lännen kanssa, mutta ei sitä ole saanut. Tämä on Forsbergin mukaan yksi selittävä tekijä Venäjän aggressiiviseen käyttäytymiseen.

Tutkija Hanna Smith puolestaan tarkastelee Venäjän suurvaltaidentiteettiä, joka etsii nyt linjaansa. Smithin mukaan Venäjällä on ollut vahva suurvaltaidentiteetti läpi nykyhistorian ja lännen on hänen mukaansa vaikea ymmärtää, että monien Venäjän toimien taustalla on maan pyrkimys säilyttää tuo suurvalta-identiteetti.

Tutkija Sanna Turoma käsittelee omassa kirjoituksessaan Venäjän imperiaalista historiaa ja toteaa Krimin liittämisen Venäjään olleen maan itsensä mielestä oikeutettu toimi palauttaa alue "imperiaaliseen yhteisöön". Imperiaaliseen politiikkaan kuuluvat myös Itä-Ukrainan tapahtumat sekä lähiulkomaiden käsite, jolla halutaan oikeuttaa naapurimaissa olevien venäjänkielisten aseman varjelu.

Venäjä kääntää selkänsä lännelle

Kun lännen kanssa ei mene hyvin, Venäjä on kääntänyt sille selkänsä. Uusina suuntina ovat Bric-maat eli suuret kehittyvät kansakunnat, kuten Kiina, Intia ja Brasilia. Toinen suunta on lähempänä eli entisissä neuvostotasavalloissa, joita yritetään saada mukaan Euraasian unioniin. Tutkijatohtori Suvi Kansikaksen mukaan talousunioni pyrkii olemaan itäinen vaihtoehto EU:lle mutta talouden lisäksi unioni on osa Putinin geopoliittista strategiaa.

Entäpä keskiluokka, olisiko siitä muutoksen airueeksi kuten meilläkin on välillä pohdittu. Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen näkemys on tässä mielessä pessimistinen. Pohdintojensa lopuksi Kivinen toteaa lakonisesti, että mielenosoitusten päätteeksi keskiluokka menee koteihinsa eikä näitä ihmisiä sido mikään yhteinen organisaatio.

Onko Venäjällä malttia vaurastua?

Kirjassa on useita artikkeleita itäisen naapurimme talouspolitiikasta, energiavarannoista, maatalouden rakennemuutoksesta ja ympäristön tilasta. Johtopäätös on, että tilanne on synkkä ja sitä se on ollut jo pitkään. Talouden monipuolistaminen on jäänyt kesken ja Venäjän valtio saa edelleen suurimman osan rahoistaa myymällä raaka-aineitaan.

Koska raaka-aineita on paljon, Venäjän yhdeksi ongelmaksi on muodostunut onnettoman huono energiatehokkuus. Esimerkiksi Venäjän öljyteollisuuden sivutuotteena jätteenä poltettu soihdutettu oheiskaasu aiheutti vuonna 2007 kaksi prosenttia koko maailman kasvihuonepäästöistä. Nykyisen lain mukaan tuo oheiskaasu pitäisi hyödyntää 85-prosenttisesti ja viime vuosina edistystä onkin tapahtunutkin.

Ison maan hämärä tulevaisuus

Iso maa, isot ongelmat... niin kai voisi luonnehtia Venäjän tulevaisuutta tämän kirjan pohjalta. Venäjä kääntää selkänsä Euroopalle, johon se kuitenkin on monin tavoin sidoksissa. Tutkijoiden mukaan Venäjä haluaa olla suurvalta, ehkäpä imperiumi, jota muiden on kunnioitettava. Keskiluokasta ei ole putinismin vastustajaksi. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna Venäjän yhteiskunta on hyvin konservatiivinen eikä länsimaisiin liberaaleihin arvoihin uskota. Neuvostoajan etuoikeutetun nomenklatuuran tilalle on tullut silovikkien etuoikeutettu luokka. Taloudella ei mene hyvin, mutta energiaa riittää tuhlattavaksi saakka. Mikä pahinta, mitään suurta muutosta ei todellakaan näytä olevan ilmassa.

Pertti Nyberg

Kirjoittaja toimii uutistuottajana MTV Uutisissa

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme