Mainos
Mainos

Helena Petäistö

Kolumni

Helena Petäistön kolumni: Tuleeko Ranskasta Tanska? Macron haluaa tehdä maastaan "Pohjoismaan" Välimeren rannalle

Näinä aikoina olisi Ranskassa upeaa olla tanskalainen, kirjoittaa kolumnissaan MTV:n entinen Ranskan-kirjeenvaihtaja Helena Petäistö.

Tanskalaiset toimittajat ja diplomaatit saavat nykyään loistavan vastaanoton Ranskan valtionhallinnossa, jossa ei aikaisemmin paljonkaan välitetty pienen Pohjoismaan asioista. Vuosikymmeniä sitten mainittiin kyllä välillä ihaillen ”le modèle suédois”, Ruotsin malli, kunnes sekin meni pois muodista.

Mutta presidentti Emmanuel Macronin mukana ihailun kohteeksi on tullut Tanskan malli, ”flexi-sécurité à la danoise”, joka sisältää aivan esimerkillisesti macronilaisen politiikan tunnuslauseen ”en même temps”, samaan aikaan.

Tanskan malli sisältää samaan aikaan sekä joustavuuden työmarkkinoilla että turvallisuuden työntekijöille. Se sopii Macronille, joka ei myönnä olevansa oikealta eikä vasemmalta, vaan sekä oikealta että vasemmalta.

"Välimeren Pohjoismaa"

Kaiken kaikkiaan Macronin unelma tuntuu olevan riuhtaista Ranska pois etelänmaiden porukasta ja tehdä siitä eräänlainen ”Pohjoismaa” Välimeren rannalle.

Siitä haaveesta sai osansa pääministeri Juha Sipiläkin, kun Macron kutsui hänet viime syksynä Pariisiin esittelemään kiky-sopimusta. Siinä pääsi Suomen johtavan insinöörin prosessikaavio arvoonsa Élysée-palatsissa, kun Macron tapitti sitä ja pommitti runsailla kysymyksillään sen laatijaa.

Macronin vastustajat kailottavat kaduilla ”le Pésident des riches”, rikkaiden presidenttiä, ja rautatieläisten mielenosoituksissa entistä investointipankkiiria ilkutaan jopa pitämällä päässä Thatcher-naamaria.

Margaret Thatcher oli kyllä Ranskan rötösherran, vaalit hävinneen maltillisen oikeiston presidenttiehdokkaan Francois Fillonin esikuva. Mutta vasemmistoliberaalille Macronille, entiselle sosialistipuolueen jäsenelle, ei Thatcher ole koskaan kelvannut esikuvaksi. Macron haluaa kyllä ravistella Ranskaa ja uudistaa sen perinpohjin, mutta esikuva tulee aivan muualta kuin Kanaalin takaa. Nyt katsotaan vielä pohjoisemmaksi.

Selättääkö Macron rautatieläiset?

Tänään on muuten menossa rautatieläisten 20. lakkopäivä, ja enää 16 prosenttia Ranskan VR:n työntekijöistä on jäänyt kotiin. Rautateiden uudistamista koskevat lait on jo saatu läpi maan kansalliskokouksessa, edessä on vielä senaatin äänestys.

Voisipa melkein veikata, että rautatieläisten liikehdintä hiipuu ja Macron voittaa kuin voittaakin taistelun, jota jokainen aiempi presidentti on joko turhaan yrittänyt tai ei ole koskaan uskaltanut edes yrittääkään. Siinä häntä voi siis verrata Thatcheriin, joka selätti Britannian kaivostyöläiset 1980-luvulla.

Mutta Macronia houkuttelee pohjoismainen malli ja sen lukuisat voitot kansainvälisissä vertailuissa, joissa mitataan kansalaisten hyvinvointia ja onnellisuutta, sukupuolten tasa-arvoa, korruption vastaisutta ja ihmisten välistä luottamusta. Kaikissa näissä kilpailuissa Ranska jää Pohjoismaiden taakse.

Vallanpitäjien rötöstely kuriin

Macronin presidenttikauden ensimmäinen lakipaketti koski poliittisen elämän putsaamista. Perinteisesti Ranskassa on aina katsottu, että etuoikeudet kuuluvat vallanpitäjien oikeuksiin, ja rötöstelyä on katsottu läpi sormien.

Ns. mustat kassat ovat olleet maan tapa valtionhallinnossa, ja niistä on setelirahaa jaettu itsestäänselvyytenä kenenkään mukisematta vastaan. Entinen valtion öljy-yhtiö Elf oli valjastettu Afrikan bisnesten komissioiden kanavoimiseen. Rötöstelyyn oli siis loistavat mahdollisuudet aivan viime vuosiin asti, jolloin ajat alkoivat muuttua Ranskassakin.

Enää ei viime vaaleissa nielty presidenttiehdokkaan vastaanottamia, 16 000 euroa maksaneita mittatilauspukulahjuksia, joita paljastui vielä kaksin kappalein. Macronin runnaamien uusien lakien johdosta ranskalaiset kansanedustajat eivät voi enää palkata perheenjäseniä, he saavat kulukorvauksia enää vain laskuja vastaan eivätkä he saa enää tehdä pimeänä konsultintöitä.

Poliittisen elämän muuttuminen avoimeksi pohjoismaiseen tapaan on saanut lisää meikäläisiä piirteitä myös siinä, että naisten määrä on lisääntynyt politiikassa. Nykyisessä kansalliskokouksessa, jossa Macronin puolue sai murskavoiton, naisten osuus on lähes 40 prosenttia, kun se oli aiemmin vain 26 prosenttia.

Maakuntien kaasuttelijat raivoissaan

Kovaa vastarintaa sen sijaan aiheuttavat pääministeri Edouard Philippen itsepäiset ponnistelut saada ranskalaiset autoilijat keventämään kaasujalkaa. Heinäkuun alussa astuu voimaan laki, joka rajoittaa kapeiden maanteiden (routes départémentales) nopeuden 80 kilometriin tunnissa, ja se on saanut maakuntien miehet tuohtumaan.

– Macron on kaupunkien kasvatti, joka ei ymmärrä maaseudun elämää!

Jo 1990-luvulla presidentti Jacques Chirac satsasi paljon liikenneturvallisuuteen ja sai Ranskan karmean korkeat liikenneonnettomuusluvut puolittumaan. Niitäkin vastaan taisteltiin kiivaasti, ja niistä saatu hyöty on jo täysin unohdettu kyläkuppiloiden kansanparlamenteissa. Voi olla, että tässä uudessa taistossa ei päästä pohjoismaisen maantieliikenteen rauhalliselle tasolle.

Ei enää ranska edellä maailmalle

Talouselämän modernisoinnissa ja digitalisoinnissa Macronia auttaa uusien sukupolvien uudenlainen avoimuus, energisyys ja jopa kielitaito. Englantia pohjoismaisen sujuvasti puhuva Macron on useimmille tavoiteltava esimerkki.

Kaukana ovat ajat, jolloin englantia Yhdysvalloissa puhunut pääministeri Chirac sai kotimaahan palattuaan pyyhkeitä presidentti Francois Mitterrandilta: –Ranskan pääministeri puhuu aina ranskaa!

Enää ei siis tunnu aivan utopistiselta ajatella sitäkään, että Pariisi voi tosissaaan kilpailla jopa Lontoon kanssa ulkomaisten bisnesten sijaintipaikkana. Kielikynnys on madaltumassa keiken aikaa.

Miten tehdä heinäsirkasta muurahainen?

Macronin merkittävimpiä saavutuksia kohtia pohjoismaista mallia on ollut saada budjettikuri takaisin kymmenien vuosien lepsuilun jälkeen. Viime kuussa vahvistui budjettivajeen kutistuminen 2,6 prosenttiin bruttokansantuotteesta eli rahaliiton raamien sisälle.

Mutta voisiko Macron todella saada haaveensa todellisuudeksi ja tehdä Ranskasta Tanskan?

Tuskinpa. Kyllä Euroopan ikivanha kahtiajako juurtaa niin syvältä, ettei sen poistamiseen kykene rohkeinkaan Don Quijote. Miten tehdä katolisesta protestantti, viininjuojasta oluenjuoja, oliiviöljyn käyttäjästä voissa paistaja, heinäsirkasta muurahainen? Voilà la question!   

Nettivieraat: Uusimmat

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme