Mainos

Kuusi vuotta Sellon tragediasta: Raskaana ollut Suvi pakeni vaatteet veressä wc-tiloihin

Tasan kuusi vuotta sitten kello 10.08 poliisi sai ilmoituksen ampumisesta Espoon kauppakeskus Sellon Prismassa. Paikalla oli myös viimeisillään raskaana oleva Suvi Almqvist kaksivuotiaan lapsensa ja miehensä kanssa.

– Ihmettelin, että en huutanut. Äidinvaistoni ehkä sanoi, että suojele lasta.

Sellon ampumavälikohtauksessa 31.12.2009 kuoli neljä Prisman työntekijää. Lisäksi Kosovon albaani Ibrahim Shkupolli surmasi yksityisasunnossa entisen naisystävänsä ja itsensä. Prismassa paikan päällä oli myös Suvi Almqvist miehensä ja lapsensa kanssa. Tapahtuman yksityiskohdat palaavat silminnäkijälle nopeasti mieleen.

– Toinen laukaushan oli sitten siinä minun, lapseni ja mieheni vieressä. Silloinkin ensin luulin, että joku lava kaatui, koska olin selin. Siinä oli työmiehiä kantamassa hedelmälavoja.

Moni juoksi pakoon

– Se ääni oli aivan ihmeellinen, en ollut koskaan kuullut laukausta niin läheltä. Sitten näin maassa makaavan miehen ja verta. Veriroiskeita oli minun takkini selkämyksessä. 

Almqvist ja hänen miehensä pysyivät tilanteessa kuitenkin rauhallisina.

– Mieheni alkoi heti elvyttämään ammuttua miestä. Siinä vaiheessa ihmiset lähtivät karkuun, mutta me emme. 

Seuraavaksi kuului laukauksia maito-osaston luota. 

– Silloin tajusimme, että mekin voimme olla vaarassa. Emmehän tienneet, että ampuja oli ennalta valikoinut uhrinsa, eihän sitä voinut aavistaa. Sitten mekin lähdimme pakoon, muistelee Suvi Almqvist MTV:n haastattelussa.

Kamalinta oli kun ei tiennyt onko seuraava uhri

Almqvist perheineen pakeni ampujaa wc-tiloihin.

– Kamalin tilanne oli, kun olimme pienessä vessassa piilossa, ihan siinä maitolaiturin vieressä. Emme voineet tietää, tuleeko ampuja sinne. 

– Kaikki äänet ja askeleet kuuluivat sinne. Me olimme siellä mieheni, lapseni ja yhden myyjän kanssa. Lapseni oli siihen aikaan kaksivuotias ja minä aika lailla viimeisilläni raskaana, ison masuni kanssa siellä piilossa. Se oli se kaikista kamalin tilanne, kun ei tiennyt onko itse kenties se seuraava.

Kuuden vuoden takaisen tapahtuman yksityiskohdat eivät ole kadonneet Almqvistin mielestä.

– Pääsimme vessasta maitolaiturien kautta ulos ja siellä odottikin jo poliisi. Osasin vain sanoa, että ampujalla oli mustat vaatteet, huppu päässä ja hän oli vähän pidempi kuin mieheni. 

– Enhän nähnyt häntä niin tarkkaan ja hän käveli hyvin määrätietoisesti paikasta toiseen.

Osa itki, kun tajusi tilanteen

Kauppakeskuksessa surmattu 45-vuotias nainen oli Prisman henkilökuntaa ja 27-40-vuotiaat miehet Prisman esimiehiä. Ensimmäisen uhrinsa, ex-naisystävänsä, Shkupolli surmasi teräaseella asunnossa. Lopuksi hän ampui itsensä. Tekojen motiiviksi on epäilty kostoa. Poliisi piti mahdollisena, että yksikään surmansa saaneista ei valikoitunut kohteeksi sattumalta. Paikalla olleille koko tilanne oli yllättävä. 


Almqvist ihmettelee yhä, miten kylmähermoisesti hän on toiminut tilanteessa.

– Siihen ei osannut mitenkään varautua. Olin itsekin ihmeissäni, kun en alkanut kirkua tai huutaa. Enemmänkin tuli sellainen tunne, että äkkiä pois. 

– Jotkut lähtivät kiljuen juoksemaan kassoille päin. He eivät luovuttaneet ostoskärryjään. Osa itkikin, kun olivat tajunneet tilanteen, Almqvist kertaa.

Hän arvelee nyt, että äidinvaisto, halu suojella lastaan, ohjasi häntä.

– Varmasti meihin vaikutti se, että oli lapsi mukana. Ehkä äidinvaisto sanoi, että ei saa säikäyttää lasta. Muutkin, joilla oli lapsia, varmasti käyttäytyivät samoin.

Kriisiapua saman tien

Almqvist kertoo myös, että Selloa vastapäätä oli siihen aikaan Kelan toimisto, jonne tuli paljon ihmisiä.

– Yhtäkkiä siellä oli pappi tai kriisityöntekijä, joka tarjosi keskusteluapua. En ymmärrä, miten hän ehti sinne niin pian. 

Sellon parkkihalli suljettiin eivätkä asiakkaat saaneet hakea autojaan vasta kuin seuraavana päivänä. Almqvist perheineen matkasi taksilla kotiin.

Seuraavina viikkoina Almqvist kävi antamassa poliisilaitoksella lausuntoja tapahtumista.

– Katselimme rakennuksen pohjapiirroksia ja minun piti piirtää ampujan liikkumisia niihin niin hyvin kuin pystyin muistamaan.

Almqvist arvelee jälkeenpäin, että tapahtumien käsittely ammatti-ihmisen kanssa heti tuoreeltaan auttoi.

– Se olikin itse asiassa hyvä, että jouduin käymään tapahtumia läpi ammatti-ihmisen kanssa. Jos tästä tapahtumasta jotain hyvää hakee, niin me olimme mieheni kanssa molemmat siinä tilanteessa ja olemme voineet puhua siitä yhdessä.

Väkivallanteot herättävät muistot

Luokanopettaja Suvi Almqvist on asunut perheineen vajaan vuoden verran Englannissa, joten tapahtumapaikalla ei ole käyty ja se tuntuu nyt kaukaiselta. Kuuden vuoden takainen tragedia on siis lähes jäänyt unholaan, eikä paina mieltä.

– Ensimmäisenä vuotena se tuli tosi usein mieleen. Aina kun kuulin jonkun kovan ääneen, olin heti varuillani, että mitä nyt tapahtuu? Mutta se oli vain se ensimmäinen vuosi.

Dramaattiset tapahtumat palaavat Almqvistin mieleen enää harvakseltaan. Viimeksi hän palasi omiin kokemuksiinsa Pariisin iskujen aikaan.

– Pariisin iskujen kohdalla tuli mieleen, että minäkin olen kokenut tuon ja muistan miltä se tuntuu. Ehkä pystyin jotenkin ymmärtämään mitä he kokivat.  

– Moni vain vaihtoi Facebookin profiilikuvaksi Ranskan lipun, mutta minusta tuntuu, että tiedän ihan oikeasti miten kamala tilanne se on. 

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot