Mainos
Mainos

Pienen pojan äiti Tuulia, 26, kuoli Kauhajoen kouluampumisessa – perhe muistelee yhä päivittäin: "Lapsi kaipasi ja odotti äitiä kotiin pitkään"

Kymmenen vuoden takainen tiistaipäivä, 23. syyskuuta 2008, on yhä kirkkaana Mervi ja Matti Yli-Mannilan mielessä. Tuona päivänä he menettivät esikoistyttärensä Tuulian Kauhajoen kouluammuskelussa.

Tuulia oli koulussa Kauhajoella Seinäjoen koulutuskuntayhtymän tiloissa, kun 22-vuotias Matti Saari tuli kouluun aseen kanssa ja ampui Tuulian ja yhdeksän muuta ihmistä. Tekonsa jälkeen Saari ampui itsensä.

Kauhajoen ampumistragediasta on sunnuntaina kulunut 10 vuotta. Katso MTV Uutisten erikoislähetys netissä kello 12.00.

Mervi Yli-Mannila miettii yhä tytärtään päivittäin.

– Kyllä se on mielessä koko ajan. Suru on tietenkin muuttanut muotoaan ja aika parantaa haavoja, mutta tyttäremme on edelleen ajatuksissani päivittäin, äiti kertoo.

Lapsi kyseli äitinsä perään

26-vuotiaalta Tuulialta jäi 2,5-vuotias poika ja aviomies. Nykyään poika on 13-vuotias ja isovanhemmat tapaavat häntä usein.

– Poika käy isänsä kanssa paljon meillä. Oli hirveää, kun pieni lapsi jäi ilman äitiään, mutta ei hän silloin sitä tapahtunutta ymmärtänyt. Pojalle ei edes kerrottu heti, miten äiti kuoli, mutta nykyään hän tietää siitä, Mervi Yli-Mannila sanoo.

Isoäidin mieleen on jäänyt ikuisesti se musertava hetki, kun isä kertoi pojalleen äidin menneen taivaaseen ja olevan nyt poissa.

– Ei poika sitä ymmärtänyt ja hän kyseli äitiään. Hän kaipasi ja odotti äitiä kotiin pitkään.

Sisarukset kaipaavat

Tuulialla oli neljä sisarusta, jotka myös kaipaavat siskoaan.

– Tuulia oli tomera ja tekevä tyttö. Esikoisena hän touhusi kaikenlaista ja oli esimerkkinä nuoremmille sisaruksilleen.

Kouluammuskelun aikaan Tuulia asui jo oman perheensä kanssa, mutta hän tapasi usein vanhempiaan.

– Poika on meille elävä muistutus Tuuliasta. Hänen myötään tuntuu, että meille jäi jotain Tuuliasta, Mervi Yli-Mannila sanoo.

Oikeusjuttu yhä kesken

Omaisilla on edelleen oikeusjuttu vireillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa siitä, miksi poliisi ei ottanut Saarelta asetta pois.

Poliisi jutteli Saaren kanssa tämän aseista vain muutama päivä ennen kouluammuskelua, mutta Saaren annettiin pitää aseensa.

Vaasan hovioikeus tuomitsi Kauhajoen poliisilaitoksen ampuma-aselupa-asioita hoitaneen rikoskomisarion tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen keväällä 2011. Tuomion mukaan rikoskomisarion olisi pitänyt ottaa Saaren ase poliisin haltuun.

Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa omaisille, mutta he veivät jutun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Ei mahdollisuutta hyvästellä

Yli-Mannilat ovat edelleen vihaisia viranomaisille myös siitä, että heille ei annettu mahdollisuutta nähdä tytärtään ennen tämän hautaamista.

Saari sytytti koulussa tulipalon ammuskelun jälkeen. Moni ruumis paloi ainakin osittain eikä poliisi sen takia antanut omaisten nähdä uhreja ja hyvästellä heitä.

Yli-Mannilat olivat hautajaisissa siinä uskossa, että heidän tyttärensä on tunnistamaton ruumis arkussa.

Uusi järkytys

Puoli vuotta myöhemmin rikospoliisi toi omaisille kuolinsyypaperit ja valokuvia Tuuliasta, joista selvisi, ettei Tuulia ollut palanut lainkaan.

– Tämä oli jälleen uusi järkytys. Rikospoliisit ottivat meistä pari päivää tapahtuneen jälkeen dna-näytteet ja kertoivat Tuulian palaneen tunnistamattomaksi. Olemme kyselleet, mikä meni pieleen, kun piti tapahtumapäivästä asti antaa meille väärää tietoa, Yli-Mannilat kertovat.

 – Tämä nosti vihaa ja katkeruutta viranomaisia kohtaan. Tuntuu vieläkin kamalalta, että emme saaneet hyvästellä tytärtämme. Totta kai olisimme halunneet nähdä oman lapsemme ja varmistua omin silmin siitä, että se oli Tuulia, joka siellä arkussa oli.

Omaiset peräänkuuluttavatkin sitä, että viranomaisten on puhuttava omaisille asiat niin kuin ne ovat – alusta alkaen. Virheen tekijöitä ei myöskään pidä suojella.

– Keskustelemalla virheistä oppii. Se on helpompi antaa anteeksi kuin asioiden peittely.

Vertaistukea omaisten kesken

Kauhajoen uhrien omaiset ovat pitäneet tiiviisti yhteyttä toisiinsa ammuskelun jälkeen. Erityisesti alussa he tapasivat toisiaan useita kertoja vuodessa ja mukana oli myös kriisityöntekijöitä.

– Ne olivat ihania ja tärkeitä tapahtumia, Mervi Yli-Mannila kiittelee.

Nykyäänkin omaiset tapaavat ainakin kerran vuodessa ja yhteyttä pidetään muutenkin. Vertaistuki on ollut äärimmäisen tärkeää.

Yli-Mannilan mukaan uhrien omaisille tarjottiin heti ammuskelun jälkeen kriisiapua ja sitä on ollut tarjolla myöhemminkin.

– Keskusteluapua tarjottiin heti, ja se tuntui tulevan jopa liian nopeasti, koska kaikilla oli silloin sokkitila päällä. Ei silloin vielä pystynyt puhumaan. Myöhemmin keskusteluapu on ollut tärkeää.

Tekoa ei anneta anteeksi

Omaiset eivät tapaamisissaan puhu ampujasta.

– Se oli hirveä teko emmekä anna sitä koskaan anteeksi.

Tulevana sunnuntaina, kun Kauhajoen kouluammuskelusta tulee kuluneeksi kymmenen vuotta, uhrien omaiset kokoontuvat jälleen yhteen.

Heillä on ensin oma yksityinen tilaisuus. Sunnuntai-iltana omaiset osallistuvat Kauhajoen kirkossa järjestettävään muistotilaisuuteen.

– Ammuskelun vuosipäivä on aina erityisen raskas. Joka kerta tämä aika tuntuu erityisenä, kun vuosipäivä lähestyy. Samanlainen tunne tulee juhlapäivinä, kun aina muistaa sen, että yksi puuttuu joukosta.

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme