Mainos
Mainos

Metsäkoneyrittäjät ahtaalla

Metsäkone- ja kuljetusyrittäjät ovat jääneet puun ja kuoren väliin puukaupan keskittyessä, kun isot metsäteollisuusjätit ja metsänomistajat määräävät kaupan tahdin. Toiminta pyörii kannattavuuden rajoilla, kun yrittäjää usein työllistää vain yksi suuri puunostaja, joka on kilpailuttanut hinnat mahdollisimman alas.

Metsäyhtiöille tulee paljon halvemmaksi teettää työ metsäkone- ja kuljetusyrittäjillä kuin käyttää omia koneita ja palkattua työvoimaa, selviää Metsäntutkimuslaitoksen tuoreesta selvityksestä. Ennätysmäisen vilkkaana käynyt puukauppa on toki lisännyt metsäkoneyrittäjien ja rekkafirmojen töitä. Ne ovat kuitenkin jakaantuneet epätasaisesti, sillä isot yritykset teetättävät ainakin alkuun töitä mieluummin useammassa vuorossa samoilla yrittäjillä kuin palkkaavat uusia.

Metsäkone- ja kuljetusyrittäjien ahdinkoa lisää se, että asiakkaat vaativat yrittäjiltä hyvää ja uudehkoa kalustoa, mikä tietää raskaita pääomakuluja. Metlan selvityksessä arvellaan, että metsäkonealalla kilpailu yrittäjien välillä on entisestään kovenemassa. Parhaiten pärjäävät jatkossa isot yritykset, jotka pystyvät korjaamaan puuta tehokkaammin ja ovat vahvemmissa neuvotteluasemissa kuin pienyrittäjät.

Metsäteollisuusjättien etuna on se, että ne ovat säännöllisiä ja luotettavia puun ja työn ostajia. Niiden lisäksi lähinnä vain Metsähallitus pystyy tarjoamaan usean koneen tai auton yrittäjille pitkäkestoisia urakoita. Puukaupan muutoksia ovat selvittäneet Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat Pekka Mäkinen, Arto Rummukainen ja Jukka Aarnio.

Suuret määräävät hinnat ja kauppatavat

Metsäteollisuus on viimeisten kolmen vuoden aikana keskittynyt niin, että jäljellä on enää kolme suurta omaan käyttöön puuta ostavaa yritystä, Enso, UPM-Kymmene ja Metsäliitto. Niiden osuus koko puukaupasta on noin 85 prosenttia. Lisäksi puuta ostaa kourallinen pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä joku satunnainen pienerän ostaja.

Suuret integraatit määräävät puukaupan perushinnat ja kauppatavat. Ne vaikuttavat välillisesti myös pk-teollisuuden kilpailukykyyn, koska leimikkokaupan myötä määräytyy tukin lisäksi hinta myös kauppaan kuuluvalle kuitupuulle, jota sahat joutuvat ostamaan leimikon mukana. Sahan sivutuotteet, sahanpurun ja hakkeen, pk-teollisuus joutuu yleensä myymään suuryrityksille niiden ehdoilla.

Tutkimuksen mukaan pk-yritykset työllistävät samalla liikevaihdolla lähes kaksinkertaisen määrän väkeä kuin suuret metsäteollisuusjätit. Suurten liikevaihto raakapuukuutiota kohti taas on selvästi suurempi. Pk-yritysten pääongelmina ovat leimikkokauppa ja sahan sivutuotteiden markkinointi. Moni pk-yritys ostaisi tarvitsemansa puutavaran mieluummin markkinoilta, ja yksi ratkaisu ongelmaan olisi toimiva puutavaralajikauppa, tutkijat arvelevat.
(STT)

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme