Mainos
Mainos

12.11. 45 minuuttia Special: Pahoinvoiva Suomi

45 minuuttia -ohjelmassa esitetty Pekka-Eric Auvisen vanhempien puheenvuoro kiihdytti keskustelua nuorten pahoinvoinnista ja sen syistä. Viikko sitten nähty haastattelu sai internetin keskustelupalstoilla aikaan ennen näkemättömän palautetulvan.

45 minuuttia Special jatkaa keskustua pahoinvoivasta Suomesta sekä studiossa että netissä.

"Ollaan yhdessä vaikka tihkusateessa"

Yhteinen aika vanhempien kanssa on kaikkein tärkein lasten ja nuorten hyvinvointiin - tai pahoinvointiin - vaikuttava asia. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ei tarkoita "laatuaikaa" vaan tavallista olemista, arjen elämistä yhdessä lasten kanssa.

Sinkkonen kritisoi meillä pitkään vallinnutta, itsenäisyyttä korostavaa kasvatuseetosta. Tämän ajattelutavan johdosta lapset helposti joutuvat "itsenäistymään" kavereiden luona tai muualla kodin ulkopuolella.

-Lapset saattavat pyytää uudestaan tihkusateessa tehdylle yhteiselle kävelyretkelle. Naurettavaa ja banaalia - mutta silloin jutellaan yhdessä asioista, ja sitä lapset toivovat, sanoo Sinkkonen.

Jo päiväkodissa voidaan huomata lasten oirehtivaa käyttäytymistä. Pienten lasten kohdalla sitä ei kuitenkaan noteerata. Levottomaan, tai toisaalta vetäytyvään käyttäytymiseen ei puututa. Jopa potkimiseen tai puremiseen suhtaudutaan odottaen: kyllä se menee ohi.

-Suomessa vallitsee odottamisen kulttuuri. Pannaan silmät kiinni ja toivotaan, että se menisi ohi. Ei haluta nähdä, vaan odotetaan, sanoo erityispedagogiikan lehtori Päivi Pihlaja.

Murrosikään tullessaan lapset aiheuttavat lähes poikkeuksetta vanhemmilleen suuren yllätyksen: ihana herranterttu muuttuu yhdessä yössä hirveäksi mörökölliksi. Kontakti "hankalaan" lapseen ei löydy helposti.

-On annettava riittävästi aikaa, olemalla läsnä, kuuntelemalla. Kuulumisia voi kaivaa vaikkapa kaverien kautta, neuvoo Pihlaja.

Mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän oikeasti tarvitsee myös omaa aikaa ja omaa rauhaa, muistuttaa Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtaja Niklas Huotari.

-Kontaktia on vain jaksettava yrittää, tärkeintä on se että kuuntelee.

-Pahoinvoinnin taustalla saattaa olla koulukiusaamista, ja myös sitä ettei pärjää koulussa - vaikka moni asia lähteekin sieltä perheestä. Kaikki nuoret eivät voi pahoin, hän tähdentää.

Koulukiusattu ei uskalla kertoa

Koulukiusaamisessa vaikuttaa ryhmädynamikka: ryhmä muodostuu yhtenäisyydestä, eikä toisenlainen mahdu joukkoon. Erilaisuuus mainitaan useimmiten koulukiusaamisen syyksi. Aikuiset eivät kiusaamista huomaa, lapset eivät siitä helposti kerro.

Lopulta kiusattu vaihtaa koulua, kun kiusaajaa ymmärretään loputtomasti.

-No, ei meillä ainakaan, sanoo espoolaisen Auroran koulun rehtori Martti Hellström.

-Jos koulussa esiintyy pitkäkestoista kiusaamista, ne ovat vakavia tilanteita.

Vanhempia ei kuitenkaan Hellströminkään koulussa pyydetä heti alusta alkaen mukaan kiusaamisongelman käsittelyyn. Vanhempia suojellaan yrittämällä ratkoa koulun sisäiset ongelmat ensin koulussa.

-Usein vanhemmille tämä kiusaamistapahtuman ilmitulo on niin hurja kokemus, että pyritään ensin ratkaisemaan se asia koulussa. Kulissien kaatumisen pelko on niin suuri, rehtori huomauttaa.

Ruohonjuuritason neuvo kiusaamisen havaitsemiseksi on yksinkertainen: nimetön kysely koko luokalle.

-Opettajalle kantelemisen kynnys - itselle tai kaverille - on korkea, koska siinä voi joutua itse kiusatuksi. Toiset oppilaat tietää tasan tarkkaan, mikä se tilanne on, sanoo Niklas Huotari.

Yhteisöllisyyden puutteesta moitittu luokaton lukio ei Huotarin mukaan ole syyllinen.

-Yhteishenkeä voidaan luoda muutenkin. Ne ketkä haluavat palauttaa lukioihin luokat, eivät tiedä mistä puhuvat.

Yhteisöllisyys, kustannukset - yksilöllisyys, tehokkuus

Ruohonjuuritason neuvo yhteisöllisyyden lisäämiseksi on sekin yksinkertainen: opettaja kysyisi aamulla oppilailtaan, mitä kuuluu. Se veisi muutaman minuutin opetukseen varatusta ajasta, mutta ei maksaisi mitään.

-Tästä lamasta ei selvitä sillä, että jäädään maahan makaamaan. Nyt täytyy herättää arvokeskustelua poliitikkojenkin piirissä. Lapset voivat nyt niin huonosti, että siihen on panostettava. Vaihtoehtoa ei ole, toteaa rehtori Martti Hellström.

Tehokkuusajattelu on johtanut myös siihen, että päivähoidossa henkilökunnan osaamistaso on laskenut. Henkilökunnasta yhä harvempi on lastentarhanopettaja.

Käytännössä lähes kaikki lasten ja nuorten tarpeisiin käytettävät varat ovat kuntien budjeteissa - on kunnasta kiinni miten varoja kohdennetaan. Korvamerkittyä rahaa varten täytyy olla erityinen hanke. Ja Suomi on hankkeiden luvattu maa.

-Meidän järjestelmämme on rakennettu palapeliksi, joka nuoren itsensä on koottava. Lapsen ja nuoren näkökulmasta se ei ole palvelujärjestelmä, sanoo peruspalveluministeri Paula Risikko.

-Muutosta on luvassa vuoden vaihteessa aloittavan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen myötä. Se valvoo, mihin kuntien valtionosuuksien rahat menevät, Risikko lupaa. Luvassa on myös asetus kouluterveydenhuollon parantamiseksi, koska suositukset eivät ole riittäneet.

Pitäisikö myös palauttaa kunniaan vanha, yhteisöllinen ja ilmainen periaate, jonka mukaan lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä?

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme