Mainos
Mainos

13.3. Katja Kettu: Piippuhylly, KOM-teatteri: Kolme sisarta, Marzi-musaa Tapiolassa

Katja Kettu: Piippuhylly

"Ei pidä surra kuolleita. Pitää surra niitä, jotka pelkäävät kuollakseen. Sillä kuolleet ovat jo levossa, eikä heidän rauhaansa sovi puuttua. Elämän sykettä tulee vaalia. Se on alati virtaava ja äkkiarvaamaton kuin meri itse."

Katja Kettu on verevien kertojien ikiaikaista sukua. Romaani Kätilö sen jo osoitti. Novellikokoelma Piippuhylly vahvistaa mielikuvaa. Kettu on tarinaniskijöiden aatelia, pohjoisen KarenBlixen.

Kettu kirjoittaa ronskisti ja samalla herkästi. Kieli on mitään häpeämätöntä ja tarinat punoutuvat kuin omia aikojaan. Kettua lukiessa tulee ajatelleeksi Timo K. Mukkaa. Sijoittuuhan Piippuhylly pohjoiseen, villien tuntojen erämaahan.

Mutta Kettu ei ole kenellekään velkaa sanoistaan ja sanonnoistaan, ei kertomustensa hurjuudesta tai käänteistä. Hän on ihan omansa.

Ja vie lukijaa kuin ajopuuta Lapin sodan raadollisuudesta Venäjän tsaarien hoviin, ja Afrikan heimojen pakeilta Kristalliyön kauhuihin. Vie - eikä kaunistele.

"Sillä nyt oli niin, että helvetti oli tukossa. Sodan jälkeen syntisinä kuolleita oli niin paljon, ettei helvettiin enää kerta kaikkiaan mahtunut ketään. Sekaannusta lisäsi, että eri alojen uskovaiset oli riistetty kotiseuduiltaan, eri rodut vatkattu ja sekoitettu ympäri maailman turuja. Kaikki taivaalliset ja helvetilliset järjestelmät olivat umpisykkyrässä."

Jaana Semeri

Tähdet: ****

KOM-teatteri: Kolme sisarta

Lauri Maijala on nuori ohjaajalupaus, joka on herättänyt huomiota räväköillä ohjauksillaan. KOM-teatterissa hän on tarttunut klassikkoon ja ohjannut Anton Tšehovin Kolme sisarta.

Tulkinnassa keskeiseksi nousee suhde työhön tai tarkemmin sanottuna vieraantuminen työstä. Sisaret ja heidän kanssaan seurapelejä pelaileva joukko ikävystyy ja kuluttaa aikaa höpöttelemällä joutavia ja kiusaamalla toisiaan. Kuva on ironinen mutta kipeä.

Maijala on ohjannut kohtaukset toisistaan erottuviksi kappaleiksi ja kokonaisuus muodostuu kuin soittolistaksi, jossa musiikkityylit vaihtelevat. Ideoiden vyöryssä on itsetarkoituksellisuutta, josta syntyy välillä tyhjäkäyntiä. Tällöin näyttämön ikävystyneisyys heijastuu myös katsomoon.

Outi Lahtinen

Tähdet: ***

Tapiola Sinfonietta: Marzi-musaa

Uuden yleisön kasvattaminen on orkestereille sekä elinehto että haaste. Lapset ja nuoret kun eivät innostu klassisesta mutta toisaalta näkevät kosiskelun läpi. Tapiola Sinfonietta selvitti tämän haasteen - aseinaan vilpittömyys ja Marzi Nyman.

Orkesterin käyrätorvisti Tero Toivonen tekee yleisökasvatuksesta väitöstä. Siksi tai siitä huolimatta hän spiikkasi täysjärkisesti ja suoraan. Paikallisen musiikkikoulun kasvatti Marzi Nyman puolestaan kannatteli koko iltaa karismalla ja kitaroinnilla, ilman diivailua. Marzi ei ole maailman taitavin laulaja tai tyylikkäin biisintekijä, mutta upea muusikko hän on.

Illan ohjelmassa sekoittuivat Mozart, Marzin kitaralaulut, yliampuvat hittisovitukset ja nokkela live-pelimusiikki. Juoni onnistui: nuoriso hoksasi, että vaikka orkesterit joskus tuntuvat pelkältä pönötykseltä, niiden soittamaan musiikkiin törmää joka puolella, ja sitä musiikkia tehdään uskottavalla asenteella.

Kare Eskola

Tähdet: *****

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme