Mainos
Mainos

15.2. Vallan olemus kiehtoo näyttelijää

- En nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin näyttelijän ammatin. Se on ollut aina ehdoton pakko, kertoo näyttelijä ElinaKnihtilä Kansallisteatterin Lavaklubilla näytelmäharjoitusten jälkeen.

Knihtilä on tehnyt poikkeuksellisen paljon miesrooleja, muun muassa Macbethin Q-teatterissa.

- Miesroolit ovat noissa klassikkoteksteissä paljon kiinnostavampia kuin naisroolit. Myönnän olevani feministi eli ajattelen, että kyllä minä voin lähteä samalta viivalta kuin miehetkin. Miksen voisi haaveilla heidän rooleistaankin. Mua kiehtoo se, miten joillakin on valtaa. Kunka he ovat saavuttaneet sen ja miten he pystyvät sitä suvereenisti käyttämään.

Knihtilällä on menossa hieman rauhallisempi jakso työelämässä. Työn alla on Tumman veden päällä -näytelmä, joka perustuu Peter Franzénin kirjaan. Ohjauksesta vastaa Janne Reinikainen. Knihtilä esittää perheen äitiä.

- Monta kuukautta harjoitellaan yhdessä, eikä me voida tietää mitä siitä tulee, mutta kaikki tekevät parhaansa. Kun ensi-ilta tulee ja ensimmäiset kontaktit yleisöön, niin sitten vasta tietää, onko tässä ollut mitään järkeä, Knihtilä pohtii.

- Mulle teatterin tekemisessä tärkeää on yhteisöllisyys, se ei ole yksinäistä työtä. Se että voi luottaa ympärillä oleviin ihmisiin ja tehdä turvallisessa yhteishengessä ja mennä sellaisile alueille, jotka ovat vähän pelottaviakin ja vaikeita, niin se on kyllä kaikista parasta, sanoo Knihtilä.

Näyttelijä nappasi Jussi-patsaan naispääosasta Hyvä poika -elokuvassa, joka on Zaida Bergrothin esikoisohjaus.

- Mä näyttelen Leila Manneria, kuuluisaa näyttelijää ja diivaa. Hän luulee tekevänsä hyvää, rakastavansa lapsia. Totuus on se, ettei hän kykene rakastamaan ketään, koska ei kykene rakastamaan itseään, Knihtilä luonnehtii Manneria.

Jussin saaminen oli Knihtilälle vaikuttava asia.

- Kun mä olin kolmatta kertaa naispääosaehdokkaana, niin ei sitä ihan niin paljon jännitä. Mutta kun sen saa, niin siinä kaikki tunteet vyöryy yli äyräiden. On se iso tunnustus, pohtii Knihtilä.

Katso Pekka Niemiahon juttu (45 minuuttia 15.2.2012)

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme