Mainos
Mainos

17.4. Arttu Wiskari, Lasse Kreikassa, Siniparta ja Pajatso

Tappavan hiljainen rivarinpätkä

Arttu Wiskari tuli suomalaisten tietoisuuteen kesällä 2011 esikoislevyltä nousseilla hiteillä Mökkitie ja Tuntematon potilas.

Wiskarin uuden levyn nimi on Tappavan hiljainen rivarinpätkä. Laulut sisältävät edellistäkin levyä riipaisevampia ihmiskohtaloita. Kappaleiden äärellä tulee hämmentynyt olo. Lauluissa kerrotaan avioerosta, itsemurhasta, perheväkivallasta ja muista elämän traagisista ihmiskohtaloista. Yksi koskettavimmista tarinoista on lapsettomuudesta kertova kaunis laulu Ikuisesti kahdestaan.

Wiskari laulaa tarinat toteavasti, aivan kuin kaveri kertoisi ne lähiöbaarin nurkkapöydässä satunnaiselle kuulijalle. Musiikki jää tarinoiden varjoon. Musiikki on kuin baarin rekvisiittaa nyrjähtäneiden ihmiskohtaloiden ympärillä.

Osoittaa melkoista rohkeutta laulaa näin tosissaan ja pelkistetysti traagisia tarinoita tappavan hiljaisen rivarinpätkän tummien verhojen takaa.

Mikko Harjunpää

Tähdet: **

Lasse Kreikassa

Suosittujen nuorisokirjojen henkilöhahmot koheltavat nyt valkokankaalla. Sune eli suomalaiselta nimeltään Lasse lähtee perheineen kesälomalle Kreikkaan. Hotellipaketissa kaikki sisältyy hintaan, mistä saita isä on haltioissaan.

Lasse Kreikassa on Ruotsin viime vuoden katsotuin elokuva. On hieman vaikeaa ymmärtää miksi. Elokuvassa nauretaan isän venähtäneille kalsareille, erään naisen virtsankarkailulle ja itsensä nolaamisen monille eri muodoille. Koko ajan tapahtuu enemmän tai vähemmän kivuliaita onnettomuuksia. Elokuvan huumori nojaa paljon myös sille, ettei Rudolf-isä osaa käyttäytyä missään tilanteessa oikein.

Näyttelijöiden tyylinä on sketsiohjelmille luonteenomainen ylinäytteleminen. Varsinkin isä sählää läpi elokuvan naama kestovirneessä. Sekoilun ohessa puidaan teinien lemmenhuolia ja setvitään aikuisten parisuhteiden tilaa. Farssin käänteet eivät tule yllätyksinä. Katsojan päällimmäinen tunne on valitettavan usein myötähäpeä.

Minna Karila

Tähdet: **

Herttua Siniparran linna ja Pajatso

Kansallisoopperan uusi tuplailta vaikuttaa salajuonelta - ikisuositun Pajatson alkusoittona pakkosyötetään alitajunnan synkkiä ovia availeva Herttua Siniparran linna.

Pakkosyöttö muuttuukin herkutteluksi, kun Mikko Franck muotoilee Siniparran musiikista niin herkkää ja kimmeltävää, että se tehoaa kuin mehevimmät aariat. Karismaattisen solistiparin kanssa päärooliin nousee projisointilavastus, joka taianomaisesti kuljettaa julmaa tarinaa.

Väliajan jälkeen Pajatso vaihtaa tyylilajia, mutta loistava laulu ja näyttelijäntyö pitävät jännitettä yllä ja otetta hallittuna silloinkin, kun juoni repsahtaa puskakomediaksi - joka sinänsä tehdään oikein eli pahasti yli.

Ohjaaja Vilppu Kiljusen oivallukset ovat kokonaisnäkemyksessä eivätkä lavatoiminnassa. Vastakohtainen oopperapari niveltyy kuin niveltyykin yhteen, ja teatterin ja todellisuuden raja hämärtyy lopussa nautittavan konkreettisesti. Mutta miten - käykää itse hämmästymässä.

Kare Eskola

Tähdet: *****

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme