Mainos
Mainos

18.11. Konsta Pylkkänen isolle kankaalle

Havukka-ahon ajattelijasta on valmistumassa elokuva, jonka ensi-iltaa ei tällä kertaa järjestetä Helsingissä. Ensi-ilta on Kajaanissa marraskuun lopussa. Jouluna elokuvan voi nähdä Kajaanissa, Kemijärvellä, Kuhmossa ja Kuusamossa. Helsinkiin Havukka-ahon ajattelija tulee vasta ensi vuoden puolella.

Elokuvasta tuli kunnianosoitus lokakuussa menehtyneelle Veikko Huoviselle, jonka kirjoittama Konsta Pylkkänen on suomalaisille rakas korpifilosofi.

Ohjaaja Kari Väänänen laskee lukeneensa Havukka-ahon ajattelijan viitisenkymmentä kertaa, ensi kerran jo 8-vuotiaana.

-Katson kirjaa nyt paljon syvemmin kun aikaisemmin. Konsta Pylkkänen ei ole pelkästään hassu ukko, joka kuppelehtii mettässä ja juttelee mukavia. Kirjassa on syviä kosketuksia ihmisenä olemisen ongelmaan. Mitä enemmän olen Huovista lukenut, sitä enemmän on kasvanut esiin suuri humanisti, Väänänen kertoo.

Konkreettinen kuoliaaksinaurattaja

Tosielämän korpifilosofit ovat yrittäneet pitää huolta siitä, ettei Väänänen muokkaa Pylkkäsestä populistia.

-Joka huoltoasemalla tulee kaveri juttelemaan. Yksikin otti rinnuksista kiinni ja sanoi ystävällisesti, että "et sitten pilaa sitä tai me tulemma ja katomma kuka sinä olet". Ihmisillä on huoli siitä, että ei kai siitä väännetä mitään kummallista. Ei väännetä. Tarinamme on hyvin uskollinen kirjalle.

Väänäselle Havukka-ahon hahmot ovat niin totta, että ne ovat muuttuneet konkreettisesti lihaksi.

-Olen kohdannut kuoliaaksinaurattajan. Olen ollut kämpässä kuoliaaksinaurattajan kanssa ja joutunut konttaamaan ulos kämpästä samalla tavalla kuin maisteri, kun henki ei riitä ja pelkää, että kuolee. Tämä tapahtui Inarissa. Se ei ollut enää hauskaa. Me jouduttiin isän kanssa konttaaamaan ulos kämpästä!

Suomalaisten toinen jalka metsässä

Havukka-ahon ajattelija on kirjana kohta 60-vuotias, mutta sen sanoma ei ole Väänäsen mielestä ole vanhentunut.

-Kyllähän etelä on täynnä ihmisiä, joiden juuret ovat maalla. Joiden juuret ovat mettässä, Pylkkäsessä. En halua lietsoa mitään "takaisin luontoon" -nostalgiaa, mutta me emme saisi hukata sitä lähtökohtaamme.

- Olen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus käyttää luontoa oman elämänsä ylläpitimiksi, mutta kyllä me liiallisuuksiin ollaan menty. Se on vaan niin, että luonto ajaa meidät pois täältä. Luonto voittaa joka tapauksessa.

-Olen hirvittävän huolestunut ihmisen loputtomasta ahneudesta ja luonnonvarojen tuhlaamisesta, mutta tässä käy loppujen lopuksi hyvin. Luonto poistaa meidät pelilaudalta ja jatkaa omaehtosta kasvamistaan, arvelee Väänänen.

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme