Mainos
Mainos

22.12. Veden myynti arabeille söi Helsingin rahat

Helsingin kaupunki on upottanut 900 tuhatta euroa pullovesiyhtiöön, jonka piti viedä vettä arabeille.

Yhtään pulloa ei ole saatu perille Saudi-Arabiaan. Kauppoja yritettiin myös Kongoon, mutta ne kariutuivat.

Vienti on onnistunut vain lähialueille, Venäjälle ja Baltiaan. Nyt kaupungin mitta on täysi, ja pullovesiyhtiö myynnissä. Mutta mikä meni vikaan?

Ihmisarvo uhattuna

Huono-osaisten köyhyys on syventynyt Suomessa. Köyhyys puree myös lapsiin ja nuoriin.

Lapsilisien taso on 14 prosenttia alhaisempi kuin kymmenen vuotta sitten.

Osa työssäkäyvistä nuorista ei selviä palkallaan ilman sosiaalitukea.

Pitkäaikaistyöttömyys on raskainta. Jotkut ovat joutuneet sinnittelemään lamasta asti. Kovaa on, kun kodinkoneet alkavat hajota ympäriltä, eikä niitä ole varaa uusia.

Leipäjonot pitenevät. Tapaamme ihmisiä, jotka kertovat, että raskainta työttömyydessä on tunne siitä, että ihmisarvo katoaa.

Pyörremyrsky vei kodin - uusi rakenteilla

Viime elokuun 20. päivänä Kontiolahdessa Joensuun lähellä raivosi poikkeuksellisen raju myrsky. Rajuilma aiheutti valtavat metsätuhot ja suuret aineelliset vahingot.

Pyyhkäistyään Höytiäisen yli myrsky nousi mantereelle Kerosen perheen rannassa. Koti tuhoutui täysin, ja evakkomatka jatkuu edelleen.

Pari päivää sitten Keroset aloittivat uuden kodin pystyttämisen entiselle paikalle.

Oopperan kummitus

Yli kymmenen miljoonaa ihmistä on nähnyt Andrew Lloyd Webberin säveltämän musikaalin Oopperan kummitus. Teos pyörii edelleen täysille saleille New Yorkissa ja Lontoossa.

Nyt on elokuvaversion vuoro. Sitä suunniteltiin peräti 16 vuotta.

Säveltäjä sanoo olevansa ylpeä elokuvasta. Se on hänestä sekä hieno dokumentti lavaversiosta että itsenäinen, omilla jaloillaan seisova teos.

Me veimme teatterinjohtaja Asko Sarkolan katsomaan uutuuselokuvaa.

Mielen mekanismien kuvaaja

Kirjailija Pirjo Hassisen tyypillisiä aiheita ovat parisuhteen valtakiemurat, intohimo ja ruumiillisuus. Hän kirjoittaa suorasukaisesti myös häpeällisiksi koetuista tunteista ja pyrkimyksistä.

- Meidän elämä on sellainen, että me ollaan syntyessämme astuttu johonkin huoneeseen. Vähitellen sinne lisätään valoa ja me erotamme yhä enemmän ympärillämme. Mutta vaikka eläisi kaksisataa vuotta, mikään ei tyhjene, yksikään nurkka ei valaistu kunnolla, sanoo Hassinen.

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme