Mainos
Mainos

23.1. Särmän arviot

Vuonna 85

Manserockista on viime aikoina otettu kaikki irti: on väännetty kirja, näytelmä ja nyt elokuva. Eppujen, Juicen ja Popedan musiikissa on kiistämättä tuhdisti tunnetta ja potkua. Elokuvassa musiikin ympärille on punottu kahden nuoren kompasteleva romanssi. Lemmentarinassa todella moni asia menee mönkään, eikä aikuisuuteen ole helppo astua.

Jo lähihistoriastakin on työlästä tehdä ajankuvaa, sillä katukuvasta ovat puhelinkopit hävinneet, autot muuttaneet malliaan ja kannettavat puhelimet mahtuvat nykyään ihan oikeasti taskuun. Muhkeita olkatoppauksia, solarium-rusketusta ja miesten liehuvia takatukkia ei totisesti kaivata takaisin. Vuonna 85 näyttää siltä kuin Putous-ohjelman porukka olisi eksynyt elokuvaan esittelemään uusia sketsihahmojaan 80-luvun teemalla.

Tyylitajuttomuus, junttius ja suomalaisten suhde alkoholiin naurattavat aina. Sketsiviihteenä ne ovat huumorin ehtymätön lähde, mutta pitkän elokuvan tarpeiksi aineksista ei oikein ole.

Minna Karila

Tähdet: **

Peli: DmC - Devil May Cry

Alun perin japanilaisten luoma pelisarja Devil May Cry on kolmannen persoonan toimintaseikkailujen uranuurtaja. Tuorein peli DmC on brittiläisen Ninja Theoryn versio ylimielisen demoninmetsästäjän Danten seikkailuista.

Pelin uudet länsivaikutteet huomaa selvästi. Päähenkilö Dante on entistä vakavampi, mutta sarjalle ominaista yliteatraalisuutta ei ole hylätty.

Ninja Theoryn kokemus tasohyppelypelien tekijänä näkyy DmC:ssä. Taisteleminen on sulavaa ja toimivaa akrobaattista spektaakkelia. Pelin vaikeustasoa on valitettavasti laskettu roimasti. Keventyneen taistelutaakan vastapainoksi ympäristö on entistä vaarallisempi. Pelaajan tasohyppelytaidot pannaan koetukselle.

DmC tekee kunniaa legendaariselle sarjalle, mutta pelin helppous ja maisemien yksitoikkoisuus heikentävät kokonaisuutta. Lajityypin rima on nykyään asetettu korkealle.

Tero Lehtiniemi

Tähdet: ***

Stephen King: 22.11.63

Presidentti Kennedy saapui Dallasiin 22. marraskuuta 1963. Samana päivänä hänet murhattiin.

Kauhukirjailijana tunnetun Stephen Kingin uuden teoksen nimi on 22.11.63. Se käsittelee tuota murhaa, mutta yllättävällä tavalla.

Kirja edustaa niin sanottua americanaa eli siinä kuvataan runsassanaisesti amerikkalaista arkea tietyissä osavaltioissa ja maustetaan keitos populaarikulttuurilla.

Samalla kirja kuvaa niin kutsuttua perhosilmiötä. Eli siitä miten jokin pieni tapahtuma jossain muuttaa koko historian kulun. Kingin tyylilaji on fantasia, joka sijoittuu todellisuuden raamiin.

Tässä tapauksessa päähenkilö matkaa menneisyyteen, yhä uudestaan ja uudestaan. Hän palaa samoihin tilanteisiin ja koettaa muuttaa jotain. Esimerkiksi Kennedyn murhapäivää. Se ei ole helppoa.

"Tässä on taas yksi asia, jonka tiedän. Menneisyys on itsepintainen samasta syystä kuin kilpikonnan kuori on kova: koska sisällä on herkkää ja puolustuskyvytöntä elävää kudosta."

22.11.63 etenee kiehtovasti mutta kokonaisuudesta ei saa otetta. Kirjaa pitäisi kokeilla alkukielellä. Americana toimii parhaiten amerikaksi - mikä ei ole suomentajien vika.

Tällaisena teos on uuvuttava.

Jaana Semeri

Tähdet: **

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme