Mainos
Mainos

23.2. Musiikkitalon hikinen loppurutistus

Musiikkitalossa Helsingissä viimeistellään kuumeisesti sisätiloja. Suojapaperit ja vanerit peittävät vielä pääsalin pähkinäpuisia askelmia. Vaalea rakennuspöly kuorruttaa istuinten suojamuoveja, mutta nähtävissä on, että salin muoto ja korkeus ovat huimaavat. Istuimet tuntuvat pehmeiltä ja mukavilta. Akustiikka kaikkialla talossa on miellyttävä.

Kansalaiset ovat arvostelleet Musiikkitaloa koko sen kymmenvuotisen suunnittelu- ja rakennushistorian ajan. Sitä on haukuttu kalliiksi, turhaksi ja rumaksi möhkäleeksi, joka muistuttaa virastotaloa.

Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta sanoo, että rakennuksesta ei koskaan ollut tarkoituskaan tehdä ympäristöstä jyrkästi erottuvaa arkkitehtuurin supernäytettä, vaan talo musiikille.

- Vaikka Musiikkitalo on ulkoa hyvin selkeälinjainen, sisällä on paljon rikottuja muotoja ja silti valoa ja avaruutta, Hiilivirta luonnehtii.

Kaikille avoin talo

Hän toivoo, että ihmiset piipahtavat elo- syyskuun vaihteessa avattavaan taloon myös muuten vain. Talossa on muun muassa kahvila, ravintola ja myymälä. Ulos tulee pihakahvila ja esiintymislava. Hillityn tyylikkäässä talossa on kaikkialla suomalaisia materiaaleja, esimerkiksi Korpilahden mustaa ja Kurun harmaata graniittia.

Musiikkitalon johtajan työ on tähän saakka ollut kaukana hohdokkaasta. Työsuhde-etuihin ovat kuuluneet huomioliivit, suojakypärä, turvakengät ja työtila parakissa, mutta Hiilivirta on onnellinen virassaan.

- Vihdoin saadaan kuulla, miltä musiikin oikeasti pitää kuulostaa täällä Helsingissäkin. Se on selvästi koko musiikkielämälle vuosien unelmien täyttymys. Tässä projektissa on ollut hienoa olla mukana, hän huokaa.

Katso Terhi Hyvärisen juttu

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme