Mainos
Mainos

24.9. Kauhajoki - kuva Suomesta

Vain kymmenen kuukautta Jokelan tragediasta tapahtui se, minkä ei pitänyt Suomessa koskaan toistua.

Pieni, eteläpohjalainen maaseutukaupunki Kauhajoki koki järkytyksen, josta toipuminen kestää kauan. Samalla järkyttyi koko Suomi. Uutinen 11 kuolonuhria vaatineesta koulusurmasta levisi myös laajalti maailmalle.

Tiistai-iltana kauhajokiset hakivat turvaa toisistaan, lohtua kirkolla järjestystä hartaustilaisuudesta ja apua ammattiauttajilta. Kynttilämeri tapahtumapaikan läheisyydessä alkoi kasvaa.

Keskiviikkoiltaan mennessä keskusrikospoliisi oli selvittänyt muun muassa sen, että Kauhajoella käytetty surma-ase oli hankittu asekaupasta Jokelasta.

Ampuraradalla kuvatun videon kuvaajasta on tutkinnanjohtajan, rikostarkastaja Jari Neulaniemen mukaan nostettu turhankin suuri kohu. Videossa Matti Saari ampuu käsiaseella.

-Ei ole mitään tietoa, että tässä murhatapahtumassa olisi rikoskumppani, Neulaniemi painottaa.

Suomi - aseiden maa

Suomi keskustelee nyt aseista ja aseluvista, kun sekä pääministeri että sisäministeri ovat väläyttäneet käsiaseiden saannin kiristämistä.

Sisäministeri Anne Holmlund vakuutti tänään, että pistoolien ja revolverien luvansaantia tiukennetaan

Suomessa on 1,6 miljoonaa luvallista asetta. Niistä suurin osa on metsästysaseita, kolmasosa on muussa käytössä. Asukaslukuun suhteutettuna meillä on aseita kolmanneksi eniten maailmassa, ohi menevät vain Yhdysvallat ja Jemen. Luvattomia aseita Suomessa arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia.

Halu omistaa ase ilman perusteltua syytä, näyttämisen halusta, on ainakin asekauppias William Wadsteinin mukaan kasvanut. Ja jos haluttua asetta ei saada laillisesti, se hankitaan laittomasti.

-Aseita myydään kotimyymälöistä, autotalleista, kerhoilta ja sellaisista paikoista, jotka eivät ole varsinaisia aseliikkeitä. On selvää, että jos ei vanhoissa aseliikkeissä tämmöisiä asiakkaita haluta, he hakeutuvat muualle, Wadstein sanoo.

Aseenkantolupien saannin tiukentamistavoitteita vastaan asettuvat metsästyskulttuuri ja ampumaharrastus. Ajatus käsiaseiden kieltämisestä tavallisilta ihmisiltä ei miellytä Suomen Ampumaurheiluliittoa.

-Jos ammuntaa vastuullisesti harrastaviltakin ihmisiltä kerättäisiin aseet pois, se ei olisi ihan reilua, sanoo liiton toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi.

Aseiden säilyttäminen ampumaradoilla ei tällä hetkellä ole mahdollista, vaan vaatisi valtavia investointeja.

-Nykyiset ampuradat sijaitsevat syrjäisissä paikoissa, eikä niillä ole tarvittavia turvasuojausjärjestelmiä aseiden säilyttämiseen. Se ehkä olisi mahdollista joillakin sisäampumaradoilla, mutta ei perinteisillä ulkoradoilla, toteaa asehallinnon päällikkö Jouni Laiho sisäministeriöstä.

Mikä vie vihan tielle?

Entinen poliisi Timo Varpula toimii nykyisin Vantaan koulujen turvallisuusasiantuntijana. Hänen työnsä on Suomessa ainutlaatuista: kouluttaa opettajia ja oppilaita ristiriita- ja väkivaltatilanteiden varalta.

-Kouluissa tapahtuu samanlaisia asioita, mitä tapahtuu muuallakin yhteiskunnassa. Siellä on laidasta laitaan - teräaseilla tehtyjä pahoinpitelyjä, haukkumista, tönimistä - kaikkea mahdollista, Varpula kertoo.

Ongelmista pääseminen vaatisi paljon ennaltaehkäisevää työtä, perheiden ja kotien suurempaa vastuuta sekä laajaa yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Vartijat ja valvontakamerat eivät koulujen turvallisuutta lisää.

-Ulkopuolelta tuleva turvallisuus on kovin särkyvää, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen.

Irrallisuuden ja yksinäisyyden tunne on kasvualusta aggressioille. Kiusattuun ja nöyryytettyyn sisimpään saattaa varastoitua vihaa, vaikka lapsi käyttäytyisikin hyvin. Ja kun lapsi ei vihaansa ilmaise, ei sitä huomata. Illuusio yhteenkuuluvuudesta voi syntyä esimerkiksi internetissä.

Varpulan mukaan käyttäytymisen radikaali muutos suuntaan tai toiseen, villistä rauhalliseen tai toisinpäin, on ensimmäinen merkki johon tulisi kiinnittää huomiota.

-Tytöt pystyvät kommunikoimaan tunteistaan poikia paremmin. Sinkkosen mukaan poikien on paljon vaikeampi "nöyrtyä" kertomaan, että menee huonosti.

Pitkä tie surusta selviytymiseen

Päällimmäisenä tunteena monissa perheissä on syvä suru. Voiko tällaisesta iskusta päästä yli? Siitä on kokemusta Jokelan koulusurmien jälkihoidossa auttaneilla kriisipsykologi Kirsti Palosella ja Tuusulan seurakunnan kirkkoherra Hannu Hartalalla.

Heidän mukaansa ystävät, tuttavat, ja läsnäolo muodostavat sen turvarenkaan, jonka avulla vähitellen päästään eteenpäin. Kuunteleminen ja vastaanottaminen on tärkeämpää kuin varsinainen lohduttaminen. Myös hengellisellä tuella on suuri merkitys.

Tällaiset tapahtumat herättävät voimakkaita tunteita myös monissa muissa ihmisissä.

-Jokelan tapahtumien aikana ihmisillä oli hätä siitä, miten saada järjestystä kaaokseen ja avuttomuuden tunteeseen, sanoo Palonen ja kannustaa soittamaan kriisipuhelimeen.

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme