Mainos
Mainos

27.2. Viru: tarinoita hotellista, Aliens: Colonial Marines, Michelangelo Sinebrychoffin museossa

Viru - tarinoita hotellista

Taru Mäkelän dokumenttielokuvan päähenkilö on rakennus, 1970-luvun alussa Tallinnan keskustaan noussut mahtipontinen Viru-hotelli. Se on majoittanut monia arvovieraita: presidenttejä, kuninkaallisia ja filmitähtiä. Kommunistisen komentotalouden aikana Viru oli KGB:n tehovalvonnassa. Hotellin arkipäivää olivat myös prostituutio ja öykkärimäinen vodkaturismi.

Mäkelä rakentaa dokumenttinsa perinteisesti. Hän yhdistää arkistomateriaalin tunnelmallista ajankuvaa hyvin valittujen haastateltavien kommentteihin. Ääneen pääsevät hotellin rakentajat, matkanjohtajat, turistit ja kulttuuripersoonat. Kirjailija Sofi Oksanen kertoo hotelliin juurtuneesta prostituutiosta.

Viru-elokuva kulkee hyvin mutta ei onnistu yllättämään tai ällistyttämään, kuten parhaimmilla dokumenttielokuvilla on tapana. Virossa on tekeillä sikäläinen versio samasta raakamateriaalista. Kahden erilaisen historianäkemyksen yhteentörmäyksestä kenties syntyy se toivottu hämmästys.

Minna Karila

Tähdet: ***

Aliens: Colonial Marines

James Cameronin vuonna 1986 julkaistu Aliens-elokuva on yksi kauhuscifin ehdottomista klassikoista. Elokuvaan perustuvaa Aliens: Colonial Marinesia tehtiin pitkään, ja odotukset olivat korkealla.

Nimekkäästä tekijätiimistä huolimatta peli on kuluneen vuoden pahin pettymys. Ylipitkä ja helposti unohtuvien hahmojen täyttämä tarina ei pidä ankeaa tusinaräiskintää kasassa.

Pahinta on se, että elokuvan alkuperäinen tunnelma on täysin hukassa. Kauhu on saanut tehdä tilaa hyönteisparvien lailla hyökkääville alieneille ja tyhmille ihmisvastustajille. Vaihtelua tarjoavat ainoastaan huonosti toimivat pomotaistelut.

Lopullisesti kaiken pilaavat heikko tekninen toteutus ja epätyydyttävä asevalikoima. Tehottomat aseet vievät toiminnasta viimeisenkin hohdon. Kun tietää lähdemateriaalin, tämän tason epäonnistuminen on saavutus sinänsä. Aliens: Colonial Marines on laiskasti toteutettua roskaa, joka ei sovi kenellekään.

Tero Lehtiniemi

Tähdet: *

Michelangelo Sinebrychoffin taidemuseossa

Vain nero, jolla on mimosan loukkaantumisherkkyys ja pässin itsepäisyys, saa renessanssipaavin kahdesti nöyrtymään ja pyytämään taiteilijan takaisin Roomaan suurten taideprojektien tekijäksi. Syntyivät Sikstuksen kappelin kuulut freskot. Pelkästään ne olisivat tehneet kenestä tahansa maailmanluokan kuuluisuuden, pysyvästi.

Niinpä Michelangelon pienetkin luonnokset ansaitsevat huomion. Sinebrychoffin näyttelyssä niitä on vain 12 kpl, mutta ne antavat hyvän kuvan taiteilijasta, joka tunsi perusteellisesti ihmisen anatomian ja leikitteli ja fantisoi sillä. Ja kuinka luontevasti - aivan kuin muutama sekunti sitten - hän on tallentanut hetken, jolloin nuori mies lukee kuninkaalleen palatsin asiakirjoja, joista paljastuu yllättäen karkea salajuoni. Michelangelon luonnos kuvaa tyynen hetken ennen veristä myrskyä ja petturin ristiinnaulitsemista.

Aktiivisilla taiteenharrastajilla on nyt oiva tilaisuus verrata renessanssimestarin viivankäyttöä vaikkapa Marjatta Tapiolan viivan lentoon Helsingin taidemuseossa ja Galleria Sculptorissa.

Markku Valkonen

Tähdet: ****

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme