Mainos
Mainos

27.3. Kolibri, Neljäs tie, Moninainen

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Rikosromaani Kolibrin minäkertoja on turkkilaistaustainen tyttö Dijar, joka pelkää joutuvansa kunniamurhan uhriksi.

Myös toinen maahanmuuttosäie kulkee tässä romaanissa. Sen päähenkilö on serbialaissyntyinen poliisi AnnaFekete, joka romaanin alussa aloittaa työnsä pohjoissuomalaisessa kaupungissa. Anna joutuu heti kosketuksiin sekä turkkilaistytön vaikean kohtalon että syntyperäisiä kaupunkilaisia niittävän murhasarjan kanssa.

Oululainen esikoiskirjailija Kati Hiekkapelto osaa asettua ihmisten nahkoihin. Hän pärjää hyvin kahden maahanmuuttoaihelmansa kanssa, ja saa pimeän pelkoa pursuavaan tarinaan punottua uskottavasti myös muun tarvittavan henkilögallerian.

Parasta romaanissa on molempien nuorten naisten kuvaus. Anna on sopivan ristiriitainen toimissaan ja mietteissään. Dijarin monologi puolestaan on kirjallisuutemme ensimmäinen katu-uskottava esimerkki maahanmuuttajanuoren tavasta käyttää suomen kieltä. Kolibri on hyvä avaus Hiekkapellolta.

Jaana Semeri

Tähdet: * * *

Neljäs tie

Kansallisteatterin Neljäs tie on tulvillaan kylmäävää faktaa ja syvää tunnetta Suomen historiasta. Faktat ovat talouden ja politiikan tehtyjä päätöksiä: mitä tehtiin, millaisissa olosuhteissa ja mitä siitä seurasi. Kuka päätti ja ketkä olivat eri mieltä. Dokumenttiaineisto perustuu muun muassa eduskunnan pöytäkirjoihin ja esitystä varten tehtyihin haastatteluihin. Tunne taas tulvii reaaliaikaisen videoinnin lähikuvista, joissa kasvot vääntyvät kauhusta ja raivosta, sekä musiikista. Esityksessä lauletaan korvia ja sielua hivelevästi.

Kolmanneksi tieksi on kutsuttu markkinatalouden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden yhdistävää yhteiskuntamallia. Sen jälkeen seurannut neljäs tie on Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän esityksen mukaan tuhon tie, jonka myötä jo lakkautetun hyvinvointivaltion perässä ollaan hyvää vauhtia lakkauttamassa koko kansallisvaltio.

Pessimismistä ja nostalgiasta - tai niistä huolimatta: neljä tähteä.

Outi Lahtinen

Moninainen - Soila Sariola & Ensemble Norma

Lauluyhtyeet ovat latistumassa kasinoviihteeksi, joten ei ihme, että Rajattoman Soila Sariola etsii vaihtelua improvisaatiosta Ensemble Norman pätevien runotyttöjen kanssa. Mutta lauluyhtyeimprovisointi on hutera viritys, kun siihen ryhdytään ilman vaikkapa jazzin vakiorakenteita.

Äänentoisto, valot ja koreografiantapainen tukivat Moninainen-konsertin vapautta, mutta tukipalvelut eivät riitä - musiikkielämys vaatii niin sanotusti hyviä kappaleita. Niissä improvisaatio ei ole itseisarvo vaan työkalu. Siansaksa ei ole huumoria, äänimaisemat eivät ole musiikkia eikä mikkiin henkäily luotaa naiseutta kovin syvältä. Yhtyeimprovisaatio saa pelkistyä impulsseiksi ja riffeiksi, mutta niiden välillä ei tarvitsisi harhailla.

Sariola rohkaisi nuorempia karismalla ja vakiotempuillaan, kuten hurjalla kurkkumörinällä, eikä rohkeutta puuttunut. Mutta onneksi Ensemble Norma osaa muutakin, ja onneksi Sariolalla on tulevan väitöstyönsä verran aikaa punoa lauluyhtyeimprovisaatiolle kestävämpi turvaverkko.

Kare Eskola

Tähdet: *

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme