Mainos
Mainos

27.4. Tuure Kilpeläinen uskoo kaihoisaan kauneuteen

Nordlandia-laiva puskee jäisessä meressa Tallinnasta kohti Helsinkiä. Laivan ravintolassa tunnelma kuumenee, kun Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani soittaa toista settiään. Lauluina kuullaan mm. Erämaa, Valon pisaroita sekä uutta tuotantoa olevat Bonsaipuu ja Pelko pois. Eri-ikäinen väki täyttää tanssilattian.

Kaihon Karavaanilla on laivakeikka ensimmäistä kertaa ja se näyttää toimivan hyvin.

- Onneksi tässä on sellainen lössi, jolla on oma vahva homma. Me ei ihan nopeasti hätkähdetä, mihin meidät laitetaan. Minusta soittaminen on tälläisellä porukalla kivaa missä tahansa, sanoo bändin johtaja, laulaja ja lauluntekijä Tuure Kilpeläinen.

Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani tunnetaan hitistä Valon pisaroita, mutta se on vain pieni osa yhtyeen monipuolisesta ja laaja-alaisesta musiikkiskaalasta.

- Se on tehnyt meistä tavallaan enemmän iskelmällisiä kuin mitä oikeasti olemme, arvioi Kilpeläinen.

Bändissa on kuusi jäsentä: Tuure Kilpeläinen (laulu ja kitara), Rocka Merilahti (kitara), Jarno T.Karjalainen (basso), Sampo Haapaniemi (rumpali), Aarne Riikonen (perkussionisti) sekä Jiri Kuronen (haitari ja koskettimet).

Surullinen kauneus

Bändin soinnin pohjana on mollivoittoinen, suomalaisjuuriin perustuva musiikki, jota on maustettu vaikkapa lattari- tai fadovaikutteilla.

- Surullinen kauneus on maailmanlaajuista. Vaikkapa slaavilaisuus tai sama mikä on Portugalissa. Juuri se ihmisten tunteiden samanlaisuus. Halusin tehdä jotain vähän vastaavaa suomalaista, miettii Kilpeläinen.

- Laulussa pitää olla jokin selkeä punainen lanka, mistä asiasta lauletaan. Ehkä usein yksi selkeä ajatus, joka saa useita eri säkeistöä, muotoja, millä sankäänteillä sitä ilmaisekaan. Silloin se on hallittu ja menee maalinsa niin, että se voi koskettaa, Kilpeläinen sanoo.

Ihmiset kaipaavat lähimusiikkia

Tuure Kilpeläinen on puhunut juurevan suomalaisen musiikin puolesta. Kilpeläisen mielestä ihmiset alkavat kaivata "lähimusiikkia" samoin kuin lähiruokaa maailman ja kulttuurin globalisoituessa. Omasta kulttuuriperinnöstä tulee entistä tärkeämpää.

- Mä en pidä ollenkaan mahdottomana, että Kaihon Karavaani tulevaisuudessa lähtee ulkomaisille maailmanmusiikkifestivaaleille soittamaan suomalaista musiikkia suomeksi. Voi olla, että seuraavaksi täältä ei tulekaan metallibändi, joka laulaa englanniksi ja yrittää olla tosi kansainvälinen. Tulee yhtye, joka yrittää olla mahdollisimman suomalainen, haaveilee Kilpeläinen.

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme