Mainos
Mainos

4.10. Juicen päässä riimit soivat

Pauli Matti Juhani Leskinen oli arka ja syrjäänvetäytyvä teininuori 60-luvun Juankoskella. Maamiesten hommia hän ei osannut, luki vain Juankosken kirjaston läpi - ja vältti niukasti koulukiusatuksi tulemisen verbaalisella nokkeluudellaan.

70-luvun alussa hän nousi nopeasti tamperelaisista opiskelijapiireistä neitseellisen Suomi-rockin uudistajaksi - ellei peräti aloittajaksi. Ujon nuorukaisen suosio ponnahti nopeasti huimaksi, ja etenkin 80-luku oli pelkkää yölentoa suosion loputtomassa loimussa. Elämäntavat olivat alalle tyypillisesti rankat, ja terveys petti ensimmäisen kerran 38-vuotiaana.

Mutta Juice Leskinen nousi letkuista, kirjoitti 90-luvun tuotteliaasti musiikkia, näytelmiä, runoja ja kirjoja, kunnes terveys petti toisen kerran.

Nyt mies viettää munuaishoitojen tahdittamaa, rauhallista elämää kotonaan Tampereella, keikkailee hyvin harvoin, mutta kirjoittaa yhä aktiivisesti, koska "riimit soivat jatkuvasti päässä".

Juicen mielestä pop-musiikki on nykyään yhtä kuin levy-yhtiön tuotepaketti, johon liimataan "ihan sama minkä artistin nimi päälle". Lauluja tärkeämpää on kampaaja, hymähtää mies, joka ei enää kaipaa lavoilla resuamista, eikä pahemmin tarvitse parturiakaan.

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme