Mainos
Mainos

Äärijärjestö otti Risto Vahasen panttivangiksi kesken lomamatkan: "Sieppaajiin iski ahneus, mikä vaikeutti pelastusta"

17 vuotta sitten Malesiassa siepattu Risto Vahanen pohtii nykyään aiempaa tarkemmin, minne matkustaa. Hän uskoo turvallisuuden heikentyneen koko maailmassa – suuriin yleisötapahtumiin hän ei menisi enää lainkaan.

Risto Vahanen oli lähes puolen vuoden ajan islamistisen Abu Sayyaf -separatistiryhmän panttivankina vuonna 2000.

Kun Vahanen vapautettiin, hän oli vielä niin stressaantuneessa tilassa, että ymmärsi tuntea huojennusta vapautumisestaan vasta kuukausien jälkeen. Sieppaus tuli uniin ja paikalleen istuessa hän varmisti, ettei hänen taaksensa pääse ketään.

Tällaiset oireet eivät ole vaivanneet enää pitkään aikaan. Sieppauksen suurin vaikutus päivittäiseen elämään on stressinsietokyvyn kasvaminen.

– Pienet asiat eivät enää haittaa elämää, Vahanen sanoo.

– Muistelen kokemusta joskus myös johtamistilanteissa, kun täytyy analysoida, miten ihmiset käyttäytyvät. Sieppauksessa kerrokset kuoriutuivat päältä pois.

"Sieppaajiin iski ahneus"

Vahanen siepattiin Seppo Fräntin kanssa Sipadanin lomasaarelta Malesiasta.

Miesten oli alun perin tarkoitus matkustaa Indonesian saarelle, mutta Vahanen oli lukenut netistä, että alueella oli merirosvoja ja he vaihtoivat määränpäänsä Malesiaan, koska oli vaikuttanut vaihtoehtona turvallisemmalta.

Sipadanilta kaapattiin 11 turistia ja heidät kuljetettiin Filippiineille Jolon saarelle. Panttivankikriisi alkoi pääsiäisen aikoihin ja siepatut pääsivät kotiinsa syyskuussa.

– Pahinta oli epätietoisuus siitä, pääsemmekö koskaan pois. Se kulminoitui vapautuspäivänä, kun alkoi kuulua taisteluiden ääniä. Mietimme, että alkaako kaikki uudelleen.

Vahanen uskoo, että uutisointi tilanteesta saattoi vaikeuttaa panttivankineuvotteluja ja viivästyttää tilannetta. Siksi hän suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, ettei esimerkiksi Afganistanissa siepatusta suomalaisnaisesta ole tiedotettu paljoa medialle.

– Kun mediamyllytyksen seurauksena huomattiin saaliin olevan arvokkaampi kuin oltiin ajateltu, sieppaajiin iski ahneus, mikä vaikeutti pelastusta.

"Missään ei ole enää turvallista"

Vahanen uskoo, että Jolon panttivankitilanne oli vain esisoittoa sille, mihin maailma on muuttumassa. Hän tunnustaa muuttuneensa varovaisemmaksi sen suhteen, mitä tekee ja minne hän matkustaa.

– Missään ei ole enää turvallista. Totta kai pitää selvittää, että kohteen perusturvallisuus kunnossa, mutta välttäisin nykyään myös suuria yleisötapahtumia.

Vahanen painottaa, että rikollisuuden taustat täytyy ymmärtää ennen kuin siihen voidaan puuttua.

– Rikollisuuden taustaa ei nähdä. Nykyinen politiikka on johtanut siihen, että suuri osa maanviljelysalueista tulee karummaksi.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme