Mainos

Äiti pojalleen WTC-iskuissa: Laita silmäsi kiinni

Brook Peters oli syyskuun 11. päivän terrori-iskujen aikaan neljävuotias ja toista päivää koulussa WTC-tornien lähellä. Ennen iskujen vuosipäivää hän sai valmiiksi dokumenttielokuvan, jossa hän käsittelee tuhoa koululaisten ja opettajien näkökulmasta. Toimittaja Ville Juutilainen seurasi nyt 14-vuotiaan Petersin elämää puolen vuoden ajan New Yorkissa. Tämä on kuusiosaisen sarjan ensimmäinen osa.

Syyskuun 11. päivä 2001 Brook Peters oli äitinsä sylissä ja katsoi taakse tämän olan yli. Hän oli vielä hetki sitten ollut koulussa, mutta äiti oli pian tullut hakemaan hänet pois. Brook ymmärsi, että heidän piti lähteä vaarallisen tulipalon vuoksi. Brook tiesi paljon tulipaloista, koska palomiehet olivat hänen kavereitaan ja he tulivat aina hänen syntymäpäivilleen.

Nyt ensimmäinen torni romahti.

"Laita silmäsi kiinni", äiti sanoi.

Kymmenen vuotta myöhemmin Brook Peters istuu poikittain ahtaassa nojatuolissa ja mätkii vastustajia videopelissä. Peli keskeytyy vähän väliä, kun hän pohtii näppäinyhdistelmiä äärimmäisen raaoille lopetusliikkeille ja kirjoittelee kämmentietokoneellaan Facebookiin.

Hänellä on tapana kirjoitella lauseita kuten: "Joskus olen niin täynnä maailman vääryyksiä, etten jaksa syödä loppuun toista palaa omenapiirakkaa."

Haastatteluja koulupihoilla

Brook Peters oli 11-vuotias, kun hän yllättäen yhtenä iltana ilmoitti haluavansa opetella tekemään dokumenttielokuvan. Äiti oli vastannut myötätuntoisesti, että tämän tulisi valita aihe, jonka tuntee hyvin.

Poika opetteli käyttämään perhetutun lahjoittamaa käytettyä videokameraa ja alkoi haastatella lähimpiä koulukavereitaan heidän kotonaan ja koulujen pihoilla. Kaverit ottivat asian leikkinä, naurahdellen ja tehden välillä hassuja ilmeitä kameralle.

Vähitellen hän alkoi ottaa yhteyttä myös opettajiin ja koululaisiin, joita hän ei tuntenut ennestään. Hän huomasi jopa taivuttelevansa ikätovereitaan kameran eteen. Yhden haastattelun jälkeen hän tajusi, ettei haastateltu poika ollut ennen dokumenttia puhunut kokemuksistaan kenellekään.

"Kuulin hänen sanoneen äidilleen, että hänen mielensä oli keventynyt. Silloin tajusin, että voisin auttaa ihmisiä tällä hankkeella. Kaikilla oli tukahdutettuja tunteita ja täysin merkityksettömistäkin asioista puhuminen auttoi."

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot