Mainos
Mainos

Catherinen elämä muuttui pysyvästi, kun hänen isänsä toi kotiin kuolleen vauvan – kuka on rannalla julmasti surmattu Baby John?

Irlantilaisen pikkukylän laitamilla on hautausmaa. Paikallinen asukas Catherine Cournane kulkee alueen laidalle, ohi sukulaistensa hautojen. Tänään hän ei ole matkalla niiden luo.

Hän on paikalla pienen John-vauvan, Baby Johnin, takia.

Muiden vauvojen haudoista pidetään hyvää huolta, mutta Johnilla ei ole ketään. Niinpä Catherine on päättänyt ottaa siitä vastuun. Hän tekee kaikkensa, jotta John saa levätä rauhassa. Vauva olisi ansainnut sen, kaiken kamaluuden jälkeen, jota hän sai elämässään kokea, Catherine ajattelee. 

Catherine oli 15-vuotias koululainen, kun John-vauva kuoli 34 vuotta sitten. Hän auttoi tuolloin kuljettamaan pienen pientä arkkuja ja hän oli yksi sadoista lapsista, jotka osoittivat kunniaa vauvan haudalla. 

Näin oli tapana Irlannissa, koko yhteisö kokoontui suremaan omansa poismenoa. Mutta John-vauvan hautajaiset olivat erilaiset kuin mihin oli totuttu. Catherine ei tiennyt, keitä vauvan vanhemmat olivat. Kukaan ei tiennyt silloin, kukaan ei tiedä tänäkään päivänä. 

Löytö, joka vaikutti koko maahan

Johnin kolmen päivän ikäinen ruumis löytyi kivikkoiselta rannalta kylän laidalta. Hänet oli kuristettu ja häntä oli puukotettu useita kertoja. 

Se, mitä Catherine tietää, on, että tuona keväisenä päivänä 34 vuotta sitten hänen oma elämänsä muuttui, eikä mikään ole ollut ennallaan. 

Vauvan ympärille muodostunut tarina vaikutti Catherineen syvästi, samoin kuin koko yhteisöön ja koko maahan. Se pakotti Irlannin katsomaan katkeraa totuutta silmiin, sitä, miten maassa kohdellaan naisia. 

Vauvan ruumis auton takapenkillä

Keväällä 1984 Catherine oli 15-vuotias tyttö, joka asui vanhempiensa ja kuuden sisaruksensa kanssa Cahersiveenin kylässä. 1300 asukkaan kylä sijaitsee upealla paikalla rannikolla Lounais-Irlannissa, Kerryn kreivikunnassa. Kaikki tunsivat toisensa ja poliisi pysäytti ihmisiä pääasiassa puuttuvien polkupyörän valojen takia. Elämä oli rauhallista. 

Tämä muuttui, kun John-vauva löytyi. 

Eräs lenkkeilijä oli huomannut vastasyntyneen vauvan ruumiin rannalla, ja paikallinen poliisi kutsui Catherinen isän paikalle. Hän oli hautausurakoitsija, joten Catherine oli elänyt kuoleman keskellä koko elämänsä. 

Tom-isä kastoi pienen vauvan ruumiin ja nimesi tämän Johniksi. Vauva laskettiin pieneen arkkuun. Catherine tuijotti vauvan ruumista auton takapenkillä. Se oli pienin olento, jonka hän oli ikinä nähnyt. 

Hän tiesi, että poliisi etsi vauvan surmaajaa. Pääepäilty oli vauvan äiti. 

Poliisin kysymykset toivat pelon

Viikkoja kului. Eräänä päivänä, kun Catherine oli pyöräillyt kotiin, hän löysi kaksi miestä olohuoneesta. 

He olivat poliiseja, ja Catherine tiesi heti, miksi he olivat paikalla. 

He kysyivät, oliko Catherinella poikaystävää, ja tiesikö hän ystäviensä suhteista. 

He kysyivät, oliko joku naispuolisista ystävistä ollut raskaana ja oliko Catherine kuullut juoruja naisista, joilla oli ollut suhteita naimisissa oleviin miehiin. 

Catherine kielsi kaiken ja oli järkyttynyt. Hän piti itseään "hyvänä naisena", samaa mieltä oli hänen äitinsä, mutta nyt poliisi oli tuonut pelon ja epäilyksen heidän kotiinsa. 

Vuoden 1984 katolisessa Irlannissa pelko oli tuttu asia. Patriarkaalinen painolasti tuntui yhä yhteiskunnassa. Kirkon laatimassa opetussuunnitelmassa ei juuri seksuaalikasvatusta ollut. 

Catherinen ainoa kosketus aiheeseen oli kondomilaatikko, jonka eräs sukulainen oli tuonut tuliaisiksi Englannista. Hän oli ottanut yhden ehkäisyvälineen salaa ja antanut sen pilailumielessä lahjaksi ystävälleen. Kun äiti sai tietää tästä, tuli tupenrapinat. 

Irlannissa kondomit vaativat reseptin ja ehkäisypillereitä sai vain naimisissa olevat naiset - jos sattuivat löytämään lääkärin, joka niitä määräsi. 

Hiljaiset äidit ilman vauvaa

Aiempina vuosina raskaaksi tulleet, naimattomat naiset lähetettiin usein "lomalle" kuukausiksi. Heidät saatettiin myös passittaa kirkon ylläpitämiin asuntoloihin, joissa he synnyttivät ja antoivat lapsen adoptoitavaksi. 

Tätä kirkko on pahoitellut viime vuosina. Viimeinen äitikoti suljettiin vuonna 1996. 

Äidit palasivat hiljaisina kotiin ilman vauvaa. Kukaan ei uskaltanut kysyä mitään. 

Naisilla oli vain vähän sananvaltaa kehoonsa, valta oli valtiolla. Abortit olivat kiellettyjä. Naiset elivät jatkuvassa pelossa. Esimerkiksi 15-vuotiaan Ann Lovettin kerrotaan kuolleen luolassa. Hän oli mennyt synnyttämään salaa Neitsyt Mariaa kuvaavan patsaan alle. 

Vihdoin löytyi epäilty

Catherinen kodissa poliisi jatkoi kysymyksiään. Catherine ajatteli, miten voi olla mahdollista, hänhän on vasta 15 eikä ole tehnyt mitään. 

Catherinen jälkeen poliisit jatkoivat kierrostaan ja kuulustelivat lähes kaikki synnytysikäiset naiset alueella. 

Pian poliisi löysi epäillyn, naisen nimeltä Joanne Hayes. Joanne oli saanut vauvan päivää ennen kuin Johnin ruumis löytyi rannalta. 

Hän oli synnyttänyt vauvan maatilalla, jossa hän asui pienen tyttärensä, äitinsä, tätinsä ja sisarustensa kanssa. Hän oli tavannut lastensa isän Jeremiah Locken työpaikallaan vastaanottovirkailijana.

Jeremiah oli naimisissa ja hänellä oli vaimonsa kanssa lapsia. Joannen oli onnistunut kätkemään raskautensa perheeltään ja työtovereiltaan. Hän synnytti yksin ja vain hän itse tietää, syntyikö vauva kuolleena vai kuoliko hän pian synnytyksen jälkeen. 

Joanne hautasi vauvan kaikessa hiljaisuudessa maatilan maille. Hän kuitenkin tarvitsi lääketieteellistä apua ja kirjautui läheiseen sairaalaan. 

Tunnustus painostuksen avulla

Kun poliisi näki hänen nimensä synnyttäneiden äitien listalla, he muodostivat teorian, jonka mukaan hän olisi Johnin äiti ja surmannut tämän. Poliisi kuulusteli naista tavalla, jonka on kerrottu olevan hyvin painostava.

Joanne vakuutti, että hän voisi todistaa, ettei ole Johnin äiti ja hän voisi näyttää poliiseille omansa vauvansa hautapaikan. Poliisit uhkasivat naista vankilalla ja tämän lasta orpokodilla, joten Joanne kertoi, mitä he halusivat kuulla - että hän on Johnin äiti. 

Joanne siirrettiin psykiatriseen hoitoon. Lopulta poliisi suostui etsimään vauvan hautaa ja löydettyään Joannen vauvan ruumiin, poliisilla olikin kaksi kuollutta vauvaa. Ilmassa olo epäilyjä kaksosista ja useista suhteista, mutta verikokeet todistivat, ettei Joanne voinut olla Johnin äiti. 

Poliisin oli pakko luopua syytteistä. 

Keltainen ruusu osoitti tukea

Joanne haastoi poliisin oikeuteen tapahtumista. Oikeudenkäynnin aikana hänen yksityiselämäänsä riepoteltiin julkisuudessa ja häneen kohdistui monenlaisia, nöyryyttäviäkin arvioita ja lausuntoja. 

Naiset ympäri Irlannin osoittivat tukensa Joannelle. Mielenilmauksia järjestettiin ja Joanne sai keltaisia ruusuja osoituksena solidaarisuudesta. Hänelle lähetettiin myös lukuisia kortteja ja kirjeitä, joissa naiset kertoivat omia, rankkoja kokemuksiaan. 

Oikeus totesi poliisin toimineen väärin, mutta anteeksipyyntöä Joanne ei saanut.

Eikä John-vauvan surmaajaa tiedetty edelleenkään. 

Millaista olisi ollut Johnin elämä?

Catherine on kantanut vauvan tarinaa mukanaan vuosia. Vauvan haudalla hän pohtii, millaista elämää John olisi voinut viettää. 

Jos ehkäisyvälineitä olisi ollut saatavilla, ehkei vauva olisi koskaan syntynyt. Tai jos yhteiskunnassa olisi ollut avoimempi ote seksiin, ehkä hän olisi yhä elossa. Ehkä hänellä olisi tänä päivänä oma perhe. 


Catherine on halunnut kasvattaa oman tyttärensä ilman tabuja. Naiseus on heidän kotonaan asia, jota ihaillaan ja kunnioitetaan. Hän ei halua tyttärensä kokevan asioita, joita on itse kokenut. 

Catherine kokee menettäneensä viattomuutensa sinä päivänä, kun isä toi John-vauvan ruumiin kotiin. Hän oli järkyttynyt tapahtumista, jotka löydöstä seurasivat, kuinka Joannea kohdeltiin, vaikka se olikin hetki, jolloin myös naisten oikeudet nousivat keskusteluun. 

Catherine ei unohda, kuinka vauvojen kohtalo katsottiin naisten syyksi. Yhtäkään miestä ei epäilty tai syytetty. 

Asuuko äiti yhä lähistöllä?

Tämän vuoden tammikuussa poliisi pyysi Joannelta virallisesti anteeksi. 34 vuotta tapahtuneen jälkeen. Poliisi myönsi, että DNA-testien perusteella on selvää, ettei hän voi olla John-vauvan äiti. Viranomaiset myös ilmoittivat avaavansa Johnin tapauksen uudelleen. 

Vaikka irlantilainen yhteiskunta on muuttunut paljon, ei Catherine voi olla tyytyväinen. Hän uskoo, että John-vauva ei lepää vielä rauhassa. Hän on melko varma, että vauvan oikea äiti asuu jossain lähistöllä ja on yhä elossa. 


Hän toivoo, että nainen voisi jonain päivänä tulla esiin ilman häpeää tai pelkoa. 

– Yhteiskuntamme käsittelee edelleen synkkiä menneisyyden salaisuuksia, Catherine sanoo. 

Ainoa tapa, jolla asiassa voisi mennä eteenpäin, olisi vapauttaa äiti syytteistä.

Sillä tavalla myös John-vauva voisi saada rauhan. 

Artikkelista löytyy lisätietoa Irlannin lainsäädännöstä sekä naisten asemasta eri vuosikymmeninä. Lisäksi sieltä on nähtävissä kuvia Cahersiveenin kylästä ja tarinan keskeisistä henkilöistä. 

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme