Mainos
Mainos

Elokuvaa, huhu, huono vitsi? - tällaisia olivat suomalaisten ensireaktiot 9/11-uutisiin

Hämmennystä, pelkoa ja kummallisia sattumuksia. Uutiset syyskuun 11. päivän terrori-iskuista tunkeutuivat Suomen arkeen ja herättivät tiedonnälän tapahtumien kulusta ja seurauksista. MTV3 Uutiset kokosi Facebook-sivullaan ja saamistaan sähköposteista suomalaisten muistoja kymmenen vuoden takaisesta päivästä.

Useat kertoivat kuulleensa tapahtumista ensimmäisen kerran puhelimitse joltain omaiseltaan. Uutinen otettiin vastaan epäuskoisena.

- Olimme lapsen kanssa Oulun yliopistollisessa sairaalassa, kun mieheni soitti. Huusin puhelimeen, että nyt hän on ylittänyt jutuillaan hyvän maun rajan, kertoo Riitta Ireene Siirtola.

Yksi oli ollut kirjaston hiljaisuudessa, toinen oli kuullut kaupan sovituskopissa radiouutiset. Kolmas oli vääntänyt koko päivän laajakaistayhteyden asentamisen kanssa, vain viettääkseen lopulta koko illan television ääressä.

"Olin tekemässä geofysikaalisia tutkimuksia Pohjois-Brasilian sademetsäalueella pienen kaivoskaupungin ympäristössä. Aamulla sain puhelun kännykkääni. Se oli vaimoni, joka oli poimimassa mustikoita kesämökkimme metsässä Inkoon Degerbyssä.

Hän kertoi saaneensa puhelun tyttäreltään Espanjan Fuengirolasta: Tytär oli kertonut lentokoneen pudonneen Wall Streetille New Yorkissa. Samalla näin hotellin aulan televisiosta kuvaa tulipalosta pilvenpiirtäjässä ja ilmassa kaartelevasta lentokoneesta ja jonka myöhemmin näin iskeytyvän toiseen torniin. Työpäivämme viidakossa keskeytyi siihen.

Hetkessä viesti kulki Fuengirolasta Degerbyn mustikkametsän kautta Brasilian sademetsän keskelle kaivoskaupungin pienen hotellin tuloaulaan."

Tapio Ruotoistenmäki

Poikkeuksellinen uutistapahtuma tuntui olevan osa kaikkea vuorovaikusta toisten ihmisten kanssa.

- Aloitin tuona päivänä nykyisen työnantajani palveluksessa. Esimieheni kanssa kierrettiin tutustumassa tuleviin työkavereihin ja firman tutkimuspäällikkö kertoi kätellessämme tapahtuneesta tragediasta, kirjoittaa Mika Ahtiainen.

- Olin vaihtamassa valuuttaa Forexissa kun virkailija ilmoitti, ettei dollareita nyt vaihdeta kun New Yorkissa on juuri tapahtunut jotakin kamalaa, hyökkäys tai jotain sellaista, muistelee Matti Kärkkäinen.

Kotioloissa oli tavallista juosta perheenjäsenten huoneisiin ja kehottaa laittamaan televisio auki. Jotkut kertoivat törmänneensä suoraan hämmentäviin kuviin.

- Luulen ensimmäisen kommenttini olleen jotain tyyliin "mikä leffa tää on", Susanna Kaartinen muistelee.

Uutinen metsän keskelle

Oma lukunsa ovat tarinat, joissa iskuista kuultiin armeijassa. Tässä ympäristössä tapahtumien seuraukset tuntuivat jopa tavallista uhkaavimmilta.

- Olin AUK:n metsäleirillä Säkylän maastossa. Siihen aikaan porukoilla ei ollut juurikaan kännyköitä metsässä mukana, joten "tornareita" liikkui jos jonkin näköisiä. Valitettavasti ne kaikki osoittautuivat todeksi, kertoo Mikko Nikander.

- Tiukasta linjasta joustettiin illalla ja saimme katsoa yhdessä kantahenkilökunnan kanssa uutiset illalla pienen majoitustilan televisiosta. Mielikuvitus laukkasi hälytystason nostoon ja viikonloppuvapaiden menetykseen, muistelee Mikko Manner.

Myös muualla kuin varuskunnissa ihmiset alkoivat puhua kolmannesta maailmansodasta.

Katsoja ei uskonut silmiään

Faktatkin mielessään katsoja joutui muistuttamaan itseään siitä, että torneissa oli oikeita ihmisiä. Uutisten todellisuutta työstivät mielessään myös lapset.

- Olin 12-vuotias. Koulussa oli tehtävänä kirjoittaa tarinoita tiettyjen kuvien perusteella. Yhdessä kuvassa oli kahvila täynnä ihmisiä, ja kirjoitin siihen kertomuksen New Yorkin torneista. Seuraavana päivänä opettaja sanoi, että asia on selvästi koskettanut minua, ja purskahdin itkuun, Heidi Naoum muistelee.

"Tavoitteeni vuoden 2001 kesällä oli mm. arvioida GPS-paikannusjärjestelmään kohdistuvia uhkia. Eräs amerikkalainen ystäväni kehotti lukemaan teoksen "Unrestricted Warfare", jossa esitettyjen näkemysten mukaan uudenlaisen sodan osapuolet eivät enää rajoitu valtioihin ja sodanjulistukset ovat jääneet historiaan.

Käytin lähes koko päivän tämän kirjan lukemiseen. Iltauutisissa teoria-annos revähti värikuvina silmieni eteen."

Pekka Kostamo

Tarinoista kävi myös ilmi, miten terrori-iskut muuttivat myös kyseisen kalenteripäivän merkityksen lopullisesti.

- Onnellinen tapahtuma ja ikävä tapahtuma samaan aikaan, kiteyttää synnytyksessä ollut J.P Vainikainen.

Uutinen varjosti myös useita syntymäpäiviä.

- Täytyy sanoa, että jäivät kyllä juhlat juhlimatta, kertoo Henri Laukka.

- Vuosien varrella olen oppinut erottamaan nämä asiat ja kumpikin tapahtuma on saanut sijansa päivään, pohtii Heini Heikkinen.

"Eihän Kuuba liity tähän?"

Kokemuksiaan kertoneita oli myös eri puolilla maailmaa, mutta turvallisen etäisyyden päässä tapahtumien keskipisteestä.

- Olimme Kuubassa häämatkalla kun näimme tapahtumat televisiosta. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä. Toivoimme, ettei Kuuballa ole mitään osaa eikä arpaa tapahtumiin, Anna Kuisma kertoo.

Tarja van Veldhoven oli 16-vuotias ja vasta saapunut vaihto-oppilaaksi Italiaan.

- Olin isäntäperheeni kanssa elektroniikkakaupassa, kun tv-ruuduilta näkyi kuvaa New Yorkista. Isäntäperheeni ei puhunut muuta kuin äidinkieltään, enkä minä vielä siinä vaiheessa muutamaa sanaa enempää italiaa. Pystyin vain toljottamaan tv:tä ymmärtämättä lainkaan mitä oli tapahtunut.

Euroopassakin koettiin iskujen traagisuus välittömästi.

- Olin työmatkalla Budapestissa. Työnantajani yksi pääkonttoreista sijaitsi toisessa tornissa ja suuri määrä yrityksen työntekijöitä menehtyi. Pidimme hiljaisen hetken heidän muistolleen, Ritva Airaksinen muistelee.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme