Mainos
Mainos

Japanilaispormestari päätti pelastaa kaupungin vaimon sijasta

Kun maanjäristys kuukausi sitten iski Japaniin, Rikuzentakatan pikkukaupungin pormestarilla Futoshi Toballa oli edessään vaikea päätös.

Jäädäkö hoitamaan kaupunginjohtajan velvollisuuksia? Vai kiirehtiäkö kotiin pelastamaan oma vaimo?

Toba päätti jäädä. Vaimo kuoli, mutta suremiseen Toballa ei ole ollut aikaa.

Arviolta joka kymmenes Rikuzentakatan 23 000 asukkaasta kuoli katastrofissa. Suurin osa sai surmansa tsunamissa, joka iski alle tunnin kuluttua järistyksestä. Raunioista löytyy yhä päivittäin kymmeniä ruumiita.

Kun järistys iski, Toba ymmärsi, ettei vaimon eteen ollut paljoakaan tehtävissä. Silti päätös korventaa häntä yhä. Valinta kertoo jotakin japanilaisesta kansalaisvelvollisuuden tunteesta.

- Ajattelin ensin, että hyppään autooni ja lähden etsimään heitä. Pormestarina pakotin itseni kuitenkin päättämään, mikä on tärkeämpää - velvollisuuden täyttäminen vai perheen pelastaminen.

Ihmiset lähtevät

Toba, 46, aloitti pormestarin työt vain kuukausi ennen katastrofia, vaikka olikin työskennellyt kaupunginhallinnossa koko ikänsä. Nyt hänen tehtävänään on johtaa kaupunki tragedian yli.

- On vaikea puhua toipumisesta, kun ihmisiä on edelleen listattu kadonneiksi.

Hallinto menetti tuhossa 68 virkamiestä - kolmanneksen kaupungin työnvoimasta. Silti Rikuzentakata sai ensimmäisenä kaupunkina väliaikaissuojat pystyyn ja joillekin perheille on osoitettu uusi kotikin.

Tarvetta on kuitenkin 2 000 kodille. Viranomaiset pelkäävät, että ihmiset kyllästyvät odottamaan ja lähtevät muualle.

- Kaikki rakastavat tätä paikkaa, sanoo Ryo Yamazaki, 26.

- Mutta jos uudelleenrakentaminen vie 10-20 vuotta, ihmiset eivät jää odottelemaan.

Lapset eivät tiedä

Pormestari Toba ei ole vielä kertonut äidin kuoleman varmistumisesta kahdelle lapselleen.

- He tietävät, että olen kiireinen, eivätkä ole maininneet asiasta. Itse en ole pystynyt ottamaan asiaa puheeksi.

- Jos kerron, että heidän äitinsä on kuollut, he haluavat nähdä ruumiin. En halua, että se iskostuu viimeiseksi mielikuvaksi heidän päihinsä.

Jopa silloin, kun Toban vaimon ruumis löytyi, pormestarin velvollisuudet estivät häntä kiirehtimästä vaimonsa luo.

- Sydämessäni tunnen vain katumusta. Kysyn itseltäni, minkälainen ihminen olen, kun sallin näin käydä.

(MTV3 - STT - AFP)

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme