Mainos
Mainos

Kommentti: Viimeistään nyt EU:n pitää rientää Italian avuksi

Perustuslakiuudistuksen ja pääministeri Matteo Renzin kaatuminen pysäyttää Italian. Pankit ja niiden omistajat – siis tavalliset italialaiset – ovat häviäjiä. Avun pitää tulla Brysselistä ja muista EU-pääkaupungeista.

Italia on tottunut poliittisiin äkkikäännöksiin. Sotien jälkeen maassa on ollut yli 60 hallitusta. Sunnuntain kansanäänestyksen tulos ei siksi tarkoita, että Rooma romahtaa.

Saapasmaassa palataan vanhaan tuttuun pysähtyneisyyden aikaan, jossa poliittiset ja lehmänkaupat ja suhmuroinnit ovat arvoja sinänsä. Talouden kannalta tärkeät uudistukset putoavat asialistojen alapäähän.

Vaikka Renzi jättää pääministerin tehtävät, hänen koalitionsa jatkaa kohtuullisen parlamenttienemmistön turvin. Pääministeriksi nousee joku nykyisistä ministereistä. Sitoutumaton valtiovarainministeri Pier Carlo Padoan on vahvoilla.

Hallituksen keskeinen tehtävä on säätää uusi vaalilaki. Sellainen, joka suosii voittanutta koalitiota ei yksittäistä puoluetta. Näin maahan saadaan kivuttomammin toimintakykyisiä enemmistöhallituksia.

Tämä olisi kaikkien muiden paitsi populistisen Viiden tähden –liikkeen ja sen johtajan Beppe Grillon etu. Laki voisi estää Grillon nousun valtaan vaaleissa, jotka pidetään viimeistään vuonna 2018. Kukaan ei halua samaan hallitukseen öykkäröivän entisen koomikon kanssa.

Pahinkin voi kuitenkin tapahtua. Jos Matteo Salvinin johtama separatistinen Lega Nord menestyy riittävän hyvin, Viiden tähden –liikkeen vetämä hallituskoalitio on mahdollinen. Valitettavasti.

Vaikka dramaattista poliittista myllerrystä ei tule, perustuslakiuudistuksen kaatuminen on Italialle ja koko Euroopalle raskas tappio. Maanosan kolmanneksi suurimman kansantalouden uudistuskooma jatkuu. Toiveet tehokkaammasta päätöksenteosta ja kilpailukyvyn kohentumisesta voidaan taas unohtaa pitkäksi aikaa.

Italian pankkien tilanne on kriittisin. Niillä on salkuissaan 360 miljardin arvosta järjestämättömiä luottoja. Maan ja maailman vanhin pankki Monte dei Paschi di Siena tarvitsee nopeasti viisi miljardia uutta pääomaa. Poliittisen epävarmuuden ja suurten taloudellisten riskien vuoksi sijoittajat kuitenkin karttavat Italiaa. Ja varsinkin sen pankkeja.

Myös maan suurimman pankin Unicreditin pääomatilanne on huolestuttava. Jos markkinoiden usko loppuu, Italia ajautuu pankkikriisiin. Sen laineet lyövät kaikkialle Eurooppaan.

On hyvä muistaa, että tavallisilla italialaisilla on 170 miljardin arvosta kotimaisten pankkien joukkolainoja. Kun finanssikonserneja pitää pelastaa, uusien EU-sääntöjen mukaan omistajat, eli tässä tapauksessa tavalliset kansalaiset maksavat. Viimeistään silloin Italia ajautuu myös poliittiseen kaaokseen.

41-vuotias komeetta Matteo Renzi saa syyttää omasta kompastumisestaan ennen muuta itseään.

Oman poliittisen uran sitominen kansanäänestykseen oli virhe. Se yhdisti vastustajat ja kilpailijat, joita Renzi on kohdellut kuin kynnysmattoja. Perustuslakiuudistus, jota monet olisivat periaatteessa toivoneet ja halunneet, torpedoitiin.

Kovaan ääneen toitotetut talousuudistukset eivät nekään tuottaneet toivottuja tuloksia. Erityisesti nuoret pettyivät Renziin. Työpaikkoja ei syntynyt. Toskanalaisesta tahtopoliitikosta ei tullut unohdetun sukupolven pelastajaa.

Kaikesta edellä esitellystä huolimatta myös EU ja sen mahtipoliitikot, Saksan liittokansleri Angela Merkel etunenässä, kantavat ison vastuun. Näin on, vaikka toisin jo todistellaan. 

Renzi ei saanut Brysselistä ja Berliinistä toivomaansa vetoapua. Ei ainakaan riittävästi. Merkelille euroalueen pelisäännöt olivat Italian tulevaisuutta tärkeämpiä. Pelivaraa annettiin liian vähän. Sekä pankkien pelastamisessa että velka- ja vajetavoitteissa.

Eikä kukaan lopulta lotkauttanut korviaan, vaikka Välimeren yli vyöryi Italiaan tänäkin vuonna yli 170 000 turvapaikanhakijaa. Renzin kaatoivat nimenomaan etelän italialaiset, jotka ovat kärsineet pakolaisaallosta jo vuosia.

Jos EU:ssa halutaan, että unionin mureneminen ei lähde liikkeelle Roomasta, uutta hallitusta pitää tukea väkevämmin. Samalla tuetaan koko Euroopan yhdentymistä, jonka hyödyt ovat oikeisto- ja vasemmistopopulistien länkätyksestä huolimatta kiistattomia.

Pakolaisongelma pitää ratkaista kestävästi. Niin, että eturintaman maat eivät jää yksin. Eikä euron tulevaisuutta saa tärvätä jäykkäniskaisella sääntöliturgialla. Kriisimaat, Italia etunenässä, pitää saada jaloilleen. 

Kommentoi

Mainos

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot