Mainos
Mainos

Muistatko verisimmät tapaukset jalkapallon historiassa? MM-kisat eivät ole pelkästään jalkapalloa – johtaneet murhiin ja jopa sotaan

Mexico Cityssä pelattiin vuonna 1969 jalkapallon MM-kisojen karsintaottelu. Jalkapallohullussa Meksikossa vastaavankaltaisia otteluita oli toki pelattu ennenkin. Nyt vastakkain olivat Honduras ja El Salvador, jotka molemmat olivat voittaneet karsintapelin kotikentällään. Vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun El Salvador oli niitannut Mexico Cityn kohtaamisen 3–2 voittomaalin, nousivat salvadorilaiset pommikoneet ilmaan.

Urheilu ja politiikka ovat kulkeneet samaa polkua jo vuosikymmeniä. Jalkapallon MM-kisoja on järjestetty vuodesta 1930 ja ne ovat tällä hetkellä maailman suurin urheilutapahtuma.

El Salvadorin ja Hondurasin yhteenotto eli jalkapallosota on ehkä verisin jalkapallon MM-kisoihin liittyvä yhteiskunnallinen linkki. Sadan tunnin sodaksikin nimetyssä konfliktissa kuoli jopa pari tuhatta ihmistä, tuhansia haavoittui ja pakeni kodeistaan. Toki pallo ei ollut läheskään ainoa syy maiden väliseen vihanpitoon, mutta karsintapelejä vuoden 1970 MM-kisoihin pidetään yhtenä avoimen taistelun laukaisijoista.

Putinin kisat

Nyt Venäjällä alkavia kisoja on pitkin matkaa ehditty kutsua lahjonnan, korruption, vakoilun ja Putinin kisoiksi.

The Independent otsikoi viime vuoden lopulla laajan artikkelinsa Venäjän kisoista suomennettuna näin: ”Tervetuloa Venäjälle 2018, kaikkien aikojen poliittisimmat kisat ja paljon, paljon muuta”.


Useiden poliittisten mielipiteiden mukaan Venäjää olisi pitänyt rangaista Krimin valtaamisesta ja vaikkapa Malesialaisen matkustajakoneen alasampumisesta kaikkein kovimmalla kädellä. Ei pakotteilla, vaan ottamalla maalta pois jalkapallon MM-kisat.

– Tiedän kuitenkin, että tulen katsomaan melkein kaikki pelit. Yritän vain aktiivisesti unohtaa, missä kisat pelataan, summaa Turun yliopiston professori, poliittisen historian tutkija ja jalkapallohullu Vesa Vares MTV Uutisten haastattelussa.

Diktaattoreita ja hallintaa

Italian diktaattori Benito Mussolinin voi sanoa olleen ensimmäinen hallitsija, joka käytti systemaattisesti valtansa pönkittämiseen jalkapalloa ja nimenomaan MM-kisoja. Italian voitettua kaksi ensimmäistä mestaruutta Mussolini poseerasi mielellään pelaajien keskellä ja julisti pallon ilosanomaa ja yhdistävää voimaa koko kansakunnalle.

Adolf Hitler katsoi todistettavasti vain yhden jalkapallo-ottelun elämässään. Siinä Saksa hävisi Norjalle 2–0. Venäjän diktaattori Josif Stalin puolestaan ei ollut pallomiehiä hänkään. Stalinille järjestettiin yksi ottelu Punaisella torilla. Pelissä oli tultava seitsemän maalia, jotta johtaja ei pitkästyisi. 

Vares sanoo, että jalkapallo luo identiteettiä, liikuttaa ja kiinnostaa politiikasta riippumatta niin monia ihmisiä, että se joka keksii tapoja käyttää sitä hyväkseen poliittisesti tai esimerkiksi taloudellisesti, tavoittaa todella suuren joukon ihmisiä yhdellä kertaa.

Asiantuntijoiden mukaan Putin ja hänen lähipiirinsä toivovat, että venäläiset unohtaisivat korruption ja ulkopoliittisen epävarmuuden, kun kuukauden mittainen pallosaaga etenee. Televisioiden ääreen odotetaan ympäri maapalloa jopa yli miljardia katsojaa.

– Venäjällä on ollut selkeänä tavoitteena päästä takaisin suurvallaksi, joka noteerataan. Tällaisten suurten urheilutapahtumien järjestäminen on yksi osa sitä, Vares muistuttaa.

Jalkapallon MM-kisoista väitöskirjan tehnyt tohtori Sami Kolamo on Vareksen kanssa samoilla linjoilla Venäjän kisaisännyyden suhteen. Kolamo muistuttaa, että Venäjällä sentään on hyvinkin menestyksekäs jalkapallohistoria. Toisin kuin esimerkiksi vuoden 2022-kisojen isäntämaalla Qatarilla.

– Ei tämä tietysti ensimmäinen kerta ole, jos ajatellaan megatapahtumien historiaa, kun tapahtumia järjestetään sellaisissa maissa, joissa poliittinen johto hakee niistä irtopisteitä.

– Jo Mussolini näki jalkapallon MM-kisat uuden italialaisen soturikansan rakentajana. Menestys oli fasisteille hyvin tärkeää futuristisesti rakennettuja stadioneita myöten. 

Pelaajatkin epäilevät

Argentiina vei MM-kultaa kotikisoissaan vuonna 1978. Turnauksen vaiheista ollaan edelleen montaa mieltä. Argentiinaa hallitsi tuolloin kenraali Jorge Videlan johtama sotilasjuntta, ja se käytti kisoja häikäilemättä hyväkseen. Varsinkin Argentiinan paikan loppuottelussa varmistanut peli herättää kovasti spekulaatioita edelleen.

Argentiinan oli voitettava viimeinen alkusarjan ottelunsa Perua vastaan vähintään neljällä maalilla, jotta paikka loppuotteluun aukeaisi ohi Brasilian. Ratkaisupeliä onnistuttiin viivyttämään niin, että Brasilian ottelun lopputulos tiedettiin. Huhujen mukaan Argentiinan sotilasjuntan edustajia olisi käynyt Perun pukukopissa keskustelemassa tulevasta ottelusta. Ottelu päättyi isäntämaan voittoon 6-0. Kappaleen ylläpuolella olevalta videolta voit katsoa, kuinka Argentiina lyö Hollannin kisojen loppuottelussa 3-1.

– Argentiinassa käytiin vielä vuonna 2012 oikeudenkäynti vanhoista tapahtumista. Eräs senaattori väitti oikeudessa, että kenraali Videla olisi sanonut Perun silloiselle diktaattorille, että ei aio kiduttaa Argentiinan vankiloissa viruvia perulaisia poliittisia vankeja, jos Peru häviää vähintään neljällä maalilla. Tämä on yksi teoria asiasta, jalkapallotohtori kertoo.

Kolamon mukaan esimerkiksi tuolloisen mestarijoukkueen keskikenttäpelaaja Richardo Villa on muistellut, että he olivat nuoria miehiä, jotka halusivat vain voittaa maailmanmestaruuden. Jälkeenpäin moni on tajunnut, että heitä huiputettiin.

Raha puhuu

Jalkapallotutkija näkee Venäjän kisoissa merkkejä valtiojohtoisesta nationalismista, mutta uutena elementtinä esimerkiksi vuoden 1978 karkeloihin verrattuna mukaan on tullut yhteistyökumppaneiden ja sponsoreiden intressit ja toiveet. Toisin sanoen raha, iso raha.

Venäjä tai MM-kisojen muut hakijamaat eivät ole yksin tarkastelun alla kisoista päätettäessä. Jalkapallon kattojärjestö FIFA on ollut pari vuotta otsikoissa törkeän ja laajamittaisen korruption vuoksi. Kolamon mukaan jo kisoja haettaessa koottavat hakukirjat lupaavat kuun taivaalta ja jalkapalloliiton omien sponsoreiden oikeudet ovat hyvin esillä.


– Kisakaupungeissa mahdolliset protestit pyritään tukahduttamaan. Ei ole protesteja, työlakeja jäädytetään, verovapaus FIFalle ja esimerkiksi takuut turvallisuudesta.

Oma maali vei hengen?

Pelaajat ovat ottaneet politiikkaan tai yhteiskunnallisiin asioihin kantaa kautta vuosikymmenten erittäin vähän. Myös muutama erittäin traaginen kohtalo löytyy.

Ääriesimerkki yhteiskunnallisesta tiedostavuudesta jalkapalloviheriöllä voisi olla vaikkapa Brasilian 80-luvun huippujoukkueen kapteeni Socrates. Lääkäriksi opiskellut pitkänhuiskea pallotaituri vastusti kotimaansa sotilasjunttaa ajoittain näkyvästikin. Hän esimerkiksi loi edustamansa saopaololaisen Corinthians-seuran sisälle demokratian, jossa kaikilla, siivoojasta toimitusjohtajaan oli näennäisesti oikeus päättää asioista.

Toisena ääripäänä voidaan hyvällä syyllä pitää nykyjalkapallon supertähteä, Egyptin ja Liverpoolin Mo Salahia. Tai oikeammin hänen asemaansa. Jalkapalloanalyytikot ovat toivoneet, että Salah pelaisi vain palloa, eikä erehtyisi koskaan uransa aikana puhumaan mitään Egyptistä. Se olisi hyvin todennäköisesti huikean uran loppu.

Loppu voi olla myös hyvin traaginen ja konkreettinen.

Kolumbian maajoukkueen tähtipelaaja Andrés Escobar astui ulos ravintolasta kymmenen päivää vuoden 1994 MM-kisojen jälkeen. Escobar murhattiin kotikaupunkinsa Medellinin kadulle. Mies oli tehnyt oman maalin Yhdysvaltoja vastaan ja ratkaissut silla kisojen isäntämaalle 2–1 voiton. Ampuja oli menettänyt rahaa vedonlyönnissä Escobarin maalin vuoksi.

Tuorein tapaus on viime vuodelta, kun ensimmäistä kertaa jalkapallon MM-kisoihin selvinneen Panaman keskikenttämies Amílcar Henríques ammuttiin kotiovelleen. Vaimon mukaan Henríques astui ulos perheen talon etuovesta, kun kuului laukauksia. Mies löytyi kadulta elottomana. Murhan tarkaa syytä ei tiedetä, mutta on epäilty, että se liittyy jengiriitoihin, joihin pelaaja itse ei edes ollut sekaantunut.

Qatarissa pelataan seuraavaksi

Tuorein maailmanpolitiikan tunkeutuminen jalkapallokentälle nähtiin muutama päivä sitten, kun urheilujätti Nike veti äkkiarvaamatta sopimuksen ja sen myötä pelaajille tutuiksi käyneet nappulakengät pois joukkueelta.

Teko on seurausta Donald Trumpin päätöksestä vetäytyä Iranin ydinsopimuksesta. Nike sanoi, ettei yhdysvaltalaisena yrityksenä voi olla Iranin joukkueen kumppani.

Seuraavat kisat pelataan Qatarissa ja niiden kisojen hakuprosessista, valmisteluista ja mielekkyydestä ollaan varmasti vielä montaa mieltä. 

Jalkapallon MM-kisat ovat kuitenkin Venäjälläkin jälleen huikea, kuukauden mittainen näytös, joka tarjoaa noin 110 meriä pitkän ja noin 70 metriä leveän viheriön sisällä tragiikkaa ja komiikkaa. Jonkun viisaan sanoin: Pallo pyörii ja maapallo siinä mukana.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme