Mainos
Mainos

Tahera, 10, yrittää pitää perheensä hengissä ja haaveilee sarjakuvista: "Koska olen vanhin, tämä on velvollisuuteni"

Kymmenvuotias Tahera Begum aloittaa jokaisen päivänsä jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua raahustamalla parisen kilometriä pakolaisleirin lähellä sijaitsevaan metsään kokoamaan polttopuita. Saatuaan kokoon huomattavasti itseään suuremman nipun puuta rohingya-tyttö raahaa sen takaisin pressuista kyhätylle hökkelille, jossa hän asuu yhdessä seitsenhenkisen perheensä kanssa.

Kun puut on tuotu, Tahera kiiruhtaa jonottamaan vettä Balukhalin pakolaisleirin ainokaisesta vesipumpusta ennen kuin ryhtyy laittamaan perheelle vaatimatonta aamuateriaa.

– Kaikki sisarukseni ovat minua nuorempia. Koska olen vanhin, tämä on minun velvollisuuteni, Tahera sanoo.

Taheran molemmat vanhemmat ovat pahasti sairaita, ja he todennäköisesti kuolisivat ilman tytön apua. Kansainvälisten järjestöjen mukaan Taheran kohtalon jakaa ainakin 1 400 lasta Bangladeshin rajan lähellä sijaitsevissa täpötäysissä pakolaisleireissä.

– Hän on vain lapsi. Hänelle ei tulisi sälyttää kaikkia näitä tehtäviä. Tämä on lapsiorjuutta, puhisee bangladeshilainen avustustyöntekijä Baby Barua.


Tuhottu lapsuus, epävarma tulevaisuus

Yli puolet rajan yli Bangladeshiin paenneista arviolta 600 000 rohingya-muslimista on lapsia. Noin 40 000 lasta on ylittänyt rajan yksin, koska heidän vanhempansa on tapettu tai lapset ovat joutuneet erilleen perheestään. YK:n mukaan yli seitsemän prosenttia Bangladeshin Cox Bazaarin pakolaislapsista on niin aliravittuja, että heitä uhkaa nälkäkuolema.

Tahera Begumin huolien, työn ja kurjuuden värittämään elämään tuo vähäistä valoa YK:n lastenjärjestön Unicefin pakolaisleirillä ylläpitämä lasten tila, jonne hän silloin tällöin pääsee pikkusiskonsa kanssa. Siellä lapset saavat piirtää, leikkiä tai laulaa. Tahera pitää erityisesti kuvakirjoista ja sarjakuvista, joita hän joskus saa hetken selailla.

– Sarjakuvat ovat kivoja, mutta en pääse katsomaan niitä kovinkaan usein. En ehdi käydä lasten tilassa päivittäin, Tahera sanoo samalla kun pilkkoo vihanneksia perheen ateriaan hämärässä hökkelissä.

Taheran ja hänen kymmenientuhansien kohtalotoveriensa lapsuus on jo tuhottu sodassa, raakuuksissa ja loputtomassa työnteossa. Avustusjärjestöt haluaisivat, että heillä olisi kuitenkin vielä vähän toivoa.

– He ovat jo menettäneet lapsuutensa. Meidän tehtävänämme on varmistaa, etteivät he menetä myös tulevaisuuttaan, kiteyttää Unicefin Bangladeshin edustaja Sakil Faizullah. 


Kommentoi

Mainos

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot