Mainos
Mainos

Tällaista on elämä Afganistanin armeijassa ja arjessa - katso kuvat

Nuori afganistanilaissotilas seisoo rivissä hievahtamatta. Kantapäät ovat tiukasti yhdessä, ilme on tuima.

Mies kurtistaa kulmakarvojaan huomatessaan paikalle purjehtivan toimittajajoukon. Hän alkaa liikehtiä ja pälyillä ympärilleen, selvästi kiinnostuneena. Meneillään on pioneerikoulun harjoitus, mutta kouluttajan ohjeet eivät enää tunnu kiinnostavan.

Mitä lähempää miestä katsoo, sitä nuoremmalta hän näyttää. Sotamies Turjan, 20, on täällä isänmaan asialla. Sitä hänen perheensä ei tosin tiedä.

– En uskaltanut kertoa heille lähdöstäni, Turjan selvittää ja tulkki vieressä pyörittelee päätään.

Kandaharista kotoisin oleva Turjan muutti Mazar-i-Sharifiin paremman elämän toivossa. Vielä muutama kuukausi sitten hän oli köyhä autonkuljettaja, mutta nyt elämä maistuu, kun palkka juoksee, alla ovat puhtaat lakanat eikä ruoka lopu kesken.

Palkkaa taistelujen määrän mukaan

Miehen suurin toive on, että rauha laskeutuisi Afganistaniin. Parhaiten hän uskoo edistävänsä asiaa sotilaana. Turjan on hyväksynyt sen, että sodassa voi joutua tappamaan.

– Aion tehdä kaikkeni sen eteen, että voimme elää rauhassa, hän sanoo painokkaasti.

Vaikka isänmaata halutaan puolustaa, osa sotilaista värväytyy rahan vuoksi, kertoo osastonjohtaja, majuri Hafiz. Peruspalkka on noin 200 dollaria kuussa, mutta tulot nousevat tehtävän vaarallisuuden mukaan.

– Mitä useammin osallistuu taisteluihin, sen enemmän saa rahaa, Hafiz valottaa.

Pioneerikoulussa työskentelee paljon ulkomaisia Isaf-sotilaita neuvonantajina. Mukana on myös alle kymmenen suomalaista. 700 paikallisen sotilaan ohjaus vaatii aikaa, koska suurin osa ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Englantia puhuu vain harva, ja tulkkeja on liian vähän.

Perheiden uhkailua ja soluttautumista

Vaikeudet eivät lopu tähän. Paikalliset sotilaat voivat olla vanhoja vihamiehiä. Jotkut ovat esimerkiksi taistelleet takavuosina Neuvostoliittoa vastaan ja jotkut sen puolella. Lisäjännitteitä tuo se, että armeija koostuu lukuisten eri etnisten ryhmien edustajista.

– Kansalliseen perinteeseen kuuluu, että mitä tapahtui ennen, sillä ei ole enää väliä, sanoo suomalaisten neuvonantajien vanhin, everstiluutnantti Ville.

– Toisaalta, vaikka nyt marssitaan samaa suuntaan, huomenna voi olla toisin, hän lisää.

Everstiluutnantti esiintyy pelkällä etunimellä, koska käytäntö on, että Afganistanissa olevista sotilaista ei kerrota enempää.

Everstiluutnantin mukaan turvallisuusjoukkojen tiedonkulussa on aukkoja. Varovaisuus on perusteltua, koska tietovuodon riski on suuri. Talebanit voivat uhkailla sotilaita tai heidän perheitään, ja armeijan leipiin yritetään soluttautua.

Sotilaat tappavat myös omiaan

Afganistanissa tapettiin viime vuonna yli 60 Isaf-sotilasta hyökkäyksissä, joissa afganistanilainen surmasi ulkomaisen kanssataistelijansa. Osa hyökkääjistä paljastui talebaneiksi, mutta moni tapaus sai alkunsa arkisesta tilanteesta.

Jotkut ulkomaiset kouluttajat ovat huutaneet paikallisille ja käyttäytyneet jopa väkivaltaisesti. Tämä on erityisen vaarallista Afganistanissa, jonka miehisessä kunniakulttuurissa tiukkasanainen palaute voidaan ottaa verisenä loukkauksena, kasvojen menettämisenä, jota ei voi sulattaa.

Everstiluutnantti Ville vakuuttaa suomalaisten käyttävän pehmeämpiä keinoja. Monissa yksiköissä sotimista harjoitellaan kuitenkin puuasein.

(MTV3 - STT)

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme