Mainos
Mainos

Tutkija Kiinan presidentistä: "Samanlainen populisti kuin Trump" – maassa nousee uusi ajatussuunta

Tutkijoiden mukaan valtioilla tapaa olla niin kutsuttu kansallinen narratiivi – eli kertomus, joka kuvaa kansakuntien kehitystä, arvoja ja päämääriä. Jos tältä pohjalta pyritään vaikuttamaan myös muihin maihin, käyttämään niin kutsuttua pehmeää voimaa, puhutaan strategisesta narratiivista.

Nykymaailman kaksi suurinta talousmahtia ovat strategisten kertomusten kanssa hyvin erilaisessa tilanteessa. Yhdysvalloilla oma narratiivi tuntuu olevan hukassa tai ainakin presidentti Donald Trumpin uudelleen muokattavana, kun taas Kiina pyrkii tutkijoiden mukaan määrätietoisesti rakentamaan omaa tarinaansa.

Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Jyrki Kallion mukaan presidentti Xi Jinping on kehottanut kiinalaista mediaa ja päättäjiä ”kertomaan hyvin” Kiinan tarinan. Taustalla on kokemus, että Kiinan ollessa heikko sitä on nöyryytetty ja nyt sen ollessa vahva sitä panetellaan.

Kiina tarvitsee siis uuden kansainvälisen imagon.

– Xin mukaan hyvin kerrotulla tarinalla tehtävä on jo puoliksi täytetty, Kallio sanoo.

Kungfutselaisuus ja vasemmistolaisuus

Kansakunnan ja valtion olemassaoloa perustelevalle tarinalle on tilausta myös sisäisistä syistä. Vaikka kommunistinen puolue yhä johtaa Kiinaa, kommunistisella ideologialle ei ole professori Matti Nojosen mukaan enää kaikupohjaa kansan syvissä riveissä. 

Erityisesti suuri joukko kiinalaisnuorista ei ole tyytyväisiä tai tyytymättömiä vaan yksinkertaisesti välinpitämättömiä.

– Yhteiskunnassa vallitseva arvomaailman tyhjiö on Kiinassa todella käsin kosketeltava, Nojonen sanoo.

Mitä sitten tilalle? Kallion mukaan Kiinassa on noussut jo 1980-luvulta alkaen aatteellinen ajattelu, jossa uusvasemmistolaisuus yhdistyy keisariajan moraali- ja yhteiskuntaoppiin, kungfutselaisuuteen. 

– Haikailu kommunismin perinnön perään on ikään kuin lyönyt kättä kungfutselaisuuden kanssa.

Aiheesta hiljattain väitelleen Kallion mukaan kyse ei kuitenkaan ole pelkästä spontaanista ruohonjuuritason heräämisestä.

– Hyvin pitkälle kysymys on kommunistisen puolueen pyrkimyksistä käyttää hyväkseen perinteisiä oppisuuntia ja vedota siten kiinalaisten isänmallisuuteen, Kallio sanoo.

Hän tosin suhtautuu epäillen siihen, vieläkö tällainen ideoiden istuttaminen ylhäältä päin onnistuu Kiinan moniääniseksi muuttuneessa yhteiskunnassa.

Tutkijat myös huomauttavat, että Kiinan johto poimii perinteestä aineksia hyvin valikoivasti. Kungfutselaisuudesta kelpaa kyllä auktoriteettien kunnioitus, mutta ei ajatus moraalittomien johtajien arvostelusta.

Ei länsimaista kansainvälistä järjestelmää

Kiinalla on myös oma käsityksensä kansainvälisestä järjestelmästä, jonka perusteiden määrittelemiseen länsimailla ei sen mukaan voi olla yksinoikeutta. Ihmisoikeuksien kaltaisia yleismaailmallisia arvoja ei ole, kiinalaisilla on omat arvonsa.

– Puhe muusta on yritys alistaa Kiinaa. Kallio sanoo.

Kiinalaisessa puheessa korostetaan Kiinan kehityksen rauhanomaisuutta ja tavoitetta harmoniasta. Näin se eroaa kansallisvaltioihin perustuvasta nykyjärjestelmästä. Kiina ei siis pyri hegemoniseen valta-asemaan – ehkä.

– Kiinalaisessa ajattelussa ei pääse yli eikä ympäri ajatuksesta, että tällaisessa järjestelmässä täytyy olla johtaja, moraalinen keskus, Kallio muistuttaa.

Johtoasemassa tai ei, Kiina näyttää kulkevan omaan polkuaan.

Kiinan mallista vaihtoehto?

Länsimaiden kompuroidessa kansanäänestysten ja populismin keskellä Kiina on näyttäytynyt suhteellisen vakaana ja menestyvänä yhteiskuntana. Tämä on herättänyt myös lännessä pohdintoja siitä, olisiko kiinalaisesta mallista vaaleihin perustuvan edustuksellisen demokratian paikkaajaksi – tai jopa korvaajaksi.

– On paljon tutkijoita, jotka päästävät suustaan tällaisia lausuntoja ja toimivat ikään kuin hyväntahtoisina hölmöinä Kiinan strategisen narratiivin levittämisen kannalta, vanhempi tutkija Jyrki Kallio sanoo.

Hänen mukaansa lännessä syyllistytään näköharhaan siinä, miten aito vaihtoehto Kiinan malli lopulta on. Esimerkiksi presidentti Xi Jinping on kulttuurikonservatiivi, jonka ympärilleen rakennetaan henkilökulttia.

– Väitän, että hän on samanlainen populisti kuin Donald Trump, Kallio sanoo.


Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme