Mainos
Mainos

Tyttöjä houkutellaan huulipunalla ja muodikkaalla tukanleikkuulla – tuhannet lapset katoavat kodeistaan Intiassa

Fagua Ooraon oli jo myöhässä töistä, kun työntarjoajat tulivat. He ehdottivat, että veisivät Ooraonin teini-ikäisen tyttären kaupunkiin hyvien työmahdollisuuksien luo. Ooraon sanoi tiukasti ei ja meni töihin.

Illalla kotiin tullessaan tytär oli kadonnut.

– He veivät hänet, vaikka sanoin ei, Ooraon kertoo Kolkatan (entinen Kalkutta) lähellä Länsi-Bengalissa Intiassa.

– Jos en olisi ollut myöhässä sinä aamuna, olisin kertonut tyttärelleni, mistä oikein on kysymys. Mutta välittäjät huijasivat hänet ruusuisilla lupauksilla, Ooraon kertoo Thomson Reuters -säätiön toimittajalle.

– He lupaavat hyviä vaatteita, uutta kännykkää, hyvää opiskelupaikkaa ja rahaa. Kaikkea sellaista, jota olen yrittänyt saada perheelleni. 

Teetilat konkurssiin, ihmiset työttöminä

Ooraonin ja muiden alueella asuvien ongelmana on, että alueen teetilat ovat alkaneet mennä nurin. Entiset hyvät työpaikat katoavat ja sen myötä toimeentulo muuttuu niukemmaksi.

Kun työt ovat kadonneet, nuoret lähtevät mielellään muualle. Osa lähtee vapaaehtoisesti mutta monien osana on joutua niin sanottujen työnvälittäjien matkaan.

Länsi-Bengalin osavaltiossa tilastoitiin vuonna 2014 lähes 15 000 alaikäistä kadonneeksi.

Intian kadonneista lapsista joka viides on Länsi-Bengalista, vapaaehtoistyötä harjoittava "Child Rights and You"-yhdistys kertoo.

Lapset ihmiskaupan uhreja

– Kadonneiden lasten ja järjestäytyneen rikollisuuden välillä on selvä yhteys, Atindra Nath järjestöstä kertoo.

– Suuri osa kadonneista lapsista on itse asiassa ihmiskaupan uhreja. Heidät on kaapattu tai siepattu.

Paikallinen lastensuojelujärjestö kertoo, että yhä useammin nuoret jättävät koulun kesken ja "katoavat" muualta tulleiden houkuttelijoiden matkaan.

– Vanhemmat ovat epätoivoisia ja useissa tapauksissa he eivät edes ilmoita kadonneista, kun toivovat, että tyttäret tulisivat takaisin kunnossa kotiin, vapaaehtoisjärjestö Dooars Jagronin työntekijä Victor Basu kertoo.

Hänen mukaansa välittäjät maksavat toisinaan muutaman tuhat rupiaa (muutamia kymmeniä euroja) vanhemmille ja sanovat, että kaikki on hyvin. Sitten rahantulo loppuu ja kaikki yhteydet lapseen katoavat.

Välittäjät lupaavat meikkiä ja vaatteita

Rukmani Naik pitää kädessään passikuvan kokoista kuvaa 14-vuotiaasta tyttärestään Alisasta.

– Hän katosi tammikuun alussa. Ensimmäisen kerran hänet vietiin viime vuonna mutta onnistuin löytämään hänet ja tuomaan takaisin. Mutta nyt välittäjä onnistui houkuttelemaan tyttäreni jo toisen kerran.

Asiaan perehtyneet vapaaehtoisjärjestöt kertovat, että yleensä välittäjät lähestyvät suoraan tyttöjä. Yleensä joku paikallinen tekee yhteistyötä näiden välittäjien kanssa. Järjestöjen mukaan lupaukset hienoista vaatteista ja meikeistä ovat yleensä parhain houkutin nuorille tytöille.

– Välittäjät kertovat, että he ostavat tytölle huulipunaa, leikkaavat tytön tukan muodikkaalla tavalla ja ostavat uusia vaatteita, 21-vuotias aktivisti Sulochana Naik kertoo. Hän kuuluu opiskelijaryhmään, joka yrittää estää kaappauksia.

– Tytölle saatetaan sanoa, että hän pääsee kouluun ja että hänen täytyy olla lapsenvahtina muutaman tunnin päivässä jollekin perheelle. Eräskin tyttö kertoi, että hän luuli auttavansa perhettä, ansaitsevansa hiukan ja tulevansa entistä kauniimmaksi.

Ihmiskauppa lisääntynyt rajusti

Vuonna 2015 ihmiskauppa lisääntyi Intiassa 25 prosentilla edellisvuoteen nähden. Hallituksen tilastojen mukaan ihmiskaupasta noin 40 prosenttia koskee alaikäisiä.

Länsi-Bengalin teealueella asuu noin 200 000 perhettä. Yleensä he ovat hyvin köyhiä. Kun ennen alueen naiset keräsivät erilaisia arvokkaita teelehtiä teesekoituksiin, nyt moni tekee hanttihommia nälkäpalkalla.

– Tytöt ovat keskeyttänet koulunkäynnin muun muassa siksi, että heidän vanhemmillaan ei ole antaa rahaa bussilippuun, Victor Basu Dooars Jagron -järjestöstä kertoo.

Intian kansallinen naisjärjestö vieraili viime viikolla teealueella tutustumassa tilanteeseen.

– Lapset näkevät kärsimyksemme ja muuttavat muualle saadakseen rahaa, Shanti Kesh kertoo järjestön edustajille.

– Useat heistä eivät tule takaisin. Jotkut kuolevat siellä jossain ja useimmilla meistä ei ole mitään yhteyttä heihin. Haluamme työpaikkamme takaisin, jotta lapsemme voisivat elää kanssamme turvallisesti, hän sanoo.

Ooraon uskoo, että hänen kadonnut tyttärensä on naapuriosavaltiossa Sikkimissä, jonka turismiteollisuus on kasvussa.

– Kaipaan häntä hirveästi, Ooroan sanoo.

– Jätin hänelle aina valmiin lounaslaatikon, kun lähdin töihin. Vaimoni luulee, että myin hänet välittäjille pikkurahasta. En myynyt. Hänet vain vietiin, Ooroan sanoo painokkaasti.

Artikkeli perustuu uutistoimisto Thomson Reutersin perustaman hyväntekeväisyyssäätiön (Thomson Reuters Foundation) artikkeliin, jonka on kirjoittanut Anuradha Nagaraj

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme