Mainos
Mainos

Erikoishaastattelu: Netflix-sarjoja kirjoittanut Jennifer Haley varoittaa näytelmässään: ”Jos älylaitteista tulee lapsenvahteja, nuorten todellisuudentaju katoaa”

Tv-käsikirjoittaja Jennifer Haley pohtii MTV:n erikoishaastattelussa teknologian hyötyjä ja haittoja. 

Kuka olisit, jos saisit olla kuka tahansa, millainen tahansa? Mitä tekisit, jos kaikki olisi sallittua – eikä kukaan saisi tietää?

Näiden kysymysten äärelle meidät vie Tampereen Työväen Teatterilla Suomen ensi-iltansa saanut näytelmä The Nether. Näytelmän kirjoittaja, näytelmäkirjailija ja tv-käsikirjoittaja Jennifer Haley, on suomalaisillekin tuttu Netflixin Mindhunter- ja Hemlock Grove -sarjojen tuotannosta.

The Nether maalailee tulevaisuudenkuvaa maailmasta, jossa lähes kaikki kanssakäyminen tapahtuu virtuaalitodellisuuksien verkostossa. Jennifer Haley kysyy näytelmässään, onko lähitulevaisuudessamme odottava teknologia valtava uhka vai suuri mahdollisuus.

The Nether sai ensi-iltansa Los Angelesissa vuonna 2013. Sen jälkeen sitä on esitetty kymmenissä maissa ympäri maailmaa Filippiinejä, Turkkia ja Skandinaviaa myöten.

Los Angelesista Tampereelle näytelmän Suomen kantaesitykseen matkustanut Haley myöntää MTV:lle, että hänen teoksensa on vielä aiempaakin ajankohtaisempi juuri nyt. Kun hän kirjoitti The Netherin ensimmäisiä versioita vuonna 2010, VR-lasien tuomisesta markkinoille käytiin keskustelua, mutta käsikirjoittaja ei uskonut julkaisun tapahtuvan lähitulevaisuudessa.

– Olin ihan varma, että kirjoittaisin kaukaisesta tulevaisuudesta. Ystäväni vakuuttelivat minulle, että tämä kaikki tulee tapahtumaan nopeammin kuin arvaankaan.

– Taisin olla väärässä! Teknologia on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin, Haley hymyilee.

Käsikirjoittaja kehuu Tampereen Työväen Teatteria heidän oma-aloitteisuudestaan. Tamperelaisen teatterin työryhmä oli suoraan yhteydessä Haleyyn ja halusi tehdä hänen kanssaan yhteistyötä.

– En ole tietenkään nähnyt The Netherin jokaista versiota, mutta Suomeen on nyt erityisen mukavaa matkustaa, koska tunnen olleeni mukana tämän version luomisessa teatterin rinnalla.

Addiktio edellä

The Nether, Terminator, The Matrix, Battlestar Galactica ja lukuisat muut kirjat, elokuvat ja tv-sarjat ovat maalailleet synkkiä tulevaisuudenkuvia siitä, mitä tulee tapahtumaan, kun teknologia ottaa ihmiskunnasta ylivallan.

Vaikka uhkakuvia on, teknologiaa kehitetään koko ajan nopeammin. Haleyn mukaan biologiassamme on jotain, mikä saa meidät jäämään koukkuun omaan hormonitoimintaamme. 

– Tutkimuksien mukaan aivoistamme vapautuu mielihyvää voimistavaa seratoniinia joka kerta, kun puhelimemme piippaa uuden viestin, sähköpostin tai some-aktiivisuuden merkiksi, hän kuvailee. 

– Maailman muuttuessa yhä kiireisemmäksi, olemme hiljalleen menettämässä kykymme tuottaa tällaisia mielihyvähormoneita luonnollisilla tavoilla. Siinä vaiheessa teknologia on astunut kuvaan.

– Haluamme sitä koko ajan enemmän ja enemmän. Se on addiktio. Jos pääsemme kiinni virtuaalitodellisuuteen ja voimme olla ihan mitä tahansa, saatamme helposti unohtaa itsemme.

Mahdollisuuksien digimaailmat

Haley myöntää päätyneensä muutamia vuosia sitten itsekin melko äärimmäisen eskapismin syvyyksiin: World of Warcraft online-roolipeliin.

– En ole mitenkään aktiivinen pelaaja, mutta World of Warcraft koukutti minut täysin kuukausiksi, Haley nauraa.

– Kalenterini saattoi olla täynnä kaikenlaista tehtävää, mutta jotenkin onnistuin aina löytämään tuntikausia aikaa World of Warcraftin huutokauppojen myyntilistojen selaamiseen.

Online-roolipelit nousevat usein otsikoihin äärimmäisimpien haittavaikutuksien takia, kun etelä-korealainen nuori kuolee pelattuaan peliä liikaa tai joku menettää perheensä, uransa ja ystävänsä liiallisen pelaamisen takia.

Haley haluaa muistuttaa, että ääritapauksien ohella pelit ja virtuaalimaailmat ovat aiheuttaneet myös paljon hyvää. Hän sai erään ystävänsä pelaamaan World of Warcraftia kanssaan.

– Hän on minulle tärkeä ihminen, jonka kanssa emme ehtineet tavata tarpeeksi usein. Asuin Los Angelesissa ja hän New Yorkissa. Juttelimme ehkä pari kertaa kuukaudessa puhelimessa.

– Pian huomasimme viettävämme pari kolme kertaa viikossa aikaa World of Warcraftia pelaten. Teimme yhdessä tehtäviä, ihailimme maisemia, otimme screenshotteja ja juttelimme koko ajan. ihan kuin olisimme hengailleet koko ajan yhdessä. Minulla on valtava ikävä sitä!

Sen sijaan sosiaalinen media ja erityisesti Facebook on muuttunut Haleyn mielestä luotaantyöntäväksi. Vuonna 2008 Facebookiin liittynyt Haley turtui palveluun kymmenen vuoden jälkeen.

– Facebook, jonka tarkoitus oli olla miellyttävä tapa pitää yhteyttä ihmisiin, on muuttunut koko ajan raskaammaksi paikaksi. Huomasin olevani todella uupunut luettuani kaikkia niitä kärjistettyjä kommenttipalstoja, eikä asiaa helpottanut sekään, että muiden postauksia lukiessaan ihminen alkaa helposti vertailla elämäänsä heidän elämiin.

– Älä ymmärrä minua väärin. Olen todella onnellinen, että voin matkustellessani soittaa vanhemmilleni Skypessä ja lähetellä äidilleni kuvia WhatsAppilla, mutta samaan aikaan olen onnellinen, ettei nuoruudessani ollut tätä kaikkea.

Onnellisen eskapistinen Suomi

Suomi on valittu usein yhdeksi maailman onnellisimmista kansoista. Samaan aikaan suomalaiset hamuavat myös eskapismia todella paljon. Internet on saatavilla poikkeuksellisen hyvin ja älylaitteita käytetään todella paljon.

Haley alkaa pohtia, onko näillä asioilla yhteys.

– Olen ollut Suomessa nyt noin vuorokauden ja huomasin heti, että internet on täällä kaikkialla. Mihin tahansa menenkin, puhelimeni tarjoaa minulle wifi-verkkoa. En ole ikinä kokenut vastaavaa!

– Huomasin myös nopeasti, että Suomessa monet arkiset asiat vaikuttavat toimivan poikkeuksellisen hyvin. Jos ihmistä ympäröi toimiva infrastruktuuri helpottamassa arkea, se antaa aikaa keskittyä paljon rakkaampiin asioihin.

Suomessa jopa taaperoikäiset lapset elävät tätä nykyä virtuaalisien maailmojen pauloissa. Joka puolella voi nähdä pieniä lapsia istumassa rattaissaan tablettitietokone tai älypuhelin kädessään.

– Minulla ei ole lapsia, joten minun on tietenkin helppoa sanoa näin, mutta jos olisin äiti, minulla olisi todella tiukat rajoitukset ruutuajalle, tv-ajalle ja peliajalle, Haley pohtii.

– En silti kuvittelekaan tietäväni millaista on olla äiti. Siskollani on ihanat kaksoset ja tiedän miten helppoa on ostaa itselleen edes hetki omaa aikaa arkielämässä, jos annat lapsien pelata pelejä tableteilla.

Heti perään Haley kuitenkin lisää, ettei missään tapauksessa haluaisi kieltää teknologiaa lapsiltaan.

– Kohtuus on avain. Minusta tuntuu että se katoaa todella helposti. Jos älylaitteista tulee lapsenvahteja, nuorten todellisuudentaju tulee katoamaan ja samalla he joutuvat samaan seratoniinikoukkuun kuin mekin.

– Vanhemmat eivät anna lapsensa enää tylsistyä. Muistatte varmasti ne kerrat lapsuudesta, kun vietit pitkää kesälomaa ja menit mankumaan äidillesi, että ”Mulla on tylsää... Ei oo mitään tekemistä...” Ainakin minun äitini sanoi vain, että onpas harmillista, mutta menepäs vaikka ulos ja keksi tekemistä.

– Se sai minut miettimään jo nuorena, mistä asioista pidän. Sitä kautta löysin itse kirjat, ulkoilun ja myöhemmin teatterin. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos syliini olisi tyrkätty tablettitietokone ja olisin tuijottanut sitä koko päivän.

Kuka omistaa oikeudet meihin?

Todellinen virtuaalitodellisuus on vasta saapumassa osaksi elämäämme, mutta yhdellä alalla se on jo muodostamassa vaarallisen moraalisen dilemman.

Pornoteollisuus tarttuu aina ensimmäisenä kaikkiin uusiin keinoihin toteuttaa ihmisten fantasiat. Virtuaalitodellisuuteen perustuva porno yleistyy kaiken aikaa.

Nykyään aikuisviihdetähtien kasvonpiirteiden tilalle on alettu manipuloida kuuluisien ihmisten kasvoja.

– Missä kulkevat ihmisoikeuksien rajat tässä kaikessa? Vai onko ihmisoikeuksia lainkaan? Onko Scarlett Johanssonilla oikeus kieltää hänen kasvojensa käyttöä pornossa? Kuka omistaa oikeudet meihin? Haley miettii. 

– Monelle VR-porno on varmasti unelmien täyttymys. Syvimmät fantasiat saa toteuttaa ilman häpeää. Silti, suurin huolenaiheeni on se, etäännyttääkö tämä erityisesti nuoret siitä, mitä seksi voi oikeasti olla.

Lainsäädännöt eivät ole pysyä kehittyvän teknologian perässä, eikä virtuaalipornolle tai edes nettikiusaamiselle ole olemassa selkeitä lakeja. 

– Mietin usein, mitä pitää tapahtua, ennen kuin näihin kysymyksiin oikeasti tartutaan. Miten monen nuoren ihmisen on tehtävä itsemurha häpeän ja nettikiusaamisen takia? Haley kysyy.

– Maailma on täynnä vaaroja, emmekä voi mitenkään suojella teini-ikäisiä nuoria niiltä kaikilta. Päinvastoin. Heidän on jopa kohdattava vaaroja. Siitä huolimatta varsinkin lapsia tulisi suojella nettikiusaamiselta.

– Teknologian vaarallisuus on monimutkainen aihe, jota haluan itse pohdiskella teoksissani. Haluan herättää keskustelua, koska haluan itsekin löytää vastauksen.

Kuvat: Kari Sunnari

Jennifer Haleyn Nether-näytelmää esitetään parhaillaan Tampereen Työväen Teatterissa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme